Neljä tytärtä / Kaouther Ben Hania

Neljä tytärtä kertoo äidistä ja neljästä tyttärestä. Elokuvan alussa näemme tyttäristä kaksi ja saamme tietää, että kaksi heistä on joutunut “suden suuhun”. On nykyhetki, mutta elokuvan tapahtumat alkavat 2010-luvun alusta, Tunisian arabikeväästä.

Elokuvan rakenne on nerokas. Jäljelle jääneet, nyt nuoren aikuiset, tyttäret esittävät itseään, samoin heidän äitinsä osassa kohtauksissa. Osiin kohtauksiin on äitiä esittämään hankittu näyttelijä, koska kohtaukset tuovat liian arkoja tunteita esiin. Kadonneita tyttäriä esittää kaksi näyttelijää, jotka ovat kadonneiden näköisiä. 

Elokuva käy läpi perheen historiaa äidin lapsuudesta nykyhetkee. Kohtaukset ovat uudelleen luotuja, ja elokuva antaa katsojan nähdä miten äiti ja tyttäret käyvät kohtauksia luodessaan läpi tapahtumia, kertovat monesti ensimmäistä kertaa miltä todella tuntui. Osa tapahtumista kerrotaan vain puheena, kuvittaminen jää katsojalle. Dokumentti ja fiktio sekoittuvat toisiinsa, loppua kohden elokuvaan tulee mukaan katkelmia uutisfilmeistä. 

Tunisia yhteiskunnan jännitteet ovat tarinan taustalla: nuorten globaalit tavat, musiikki ja sen aiheuttamat riidat perinteistä kiinnipitävän äidin kanssa. Äiti on kyllä itsekin rikkonut perinteitä, vastustanut järjestettyä avioliittoa monin tavoin, jättänyt huonon miehensä, elänyt vankikarkurin kanssa ja niin edelleen. Miesten ja naisten roolien erot, heidän odotuksensa toistensa ja omista rooleistaan, rikkovat onnen mahdollisuudenkin, yhteiselo on mahdotonta. 

Vähitellen yhteiskunnallinen kuohunta houkuttelee kaksi tytärtä pukeutumaan huntuihin ja radikalisoitumaan/liittymään uskonnollisiin piireihin. Mielenkiintoista on, että toinen heistä hunnuttaa itsenä reaktiona miesten ahdisteluun. 

Elokuva on yhteiskunnallisesti kiinnostava, rakenteeltaan yllättävä ja kaikin puolin opettavainen, sekä hyvin hauska.