Museobaarit

Jotkin baarit, kapakat ja ravintolat kertovat menneestä enemmän kuin useimmat museot. Ne ovat onnistuneet säilymään entisaikojen itsenään nykyisyyden vaatimusten keskellä, ja niissä aikaansa viettävät huomaamattaan ymmärtävät jotain menneestä ja sen vaikutuksesta nykyhetkeen, heihin itseensä. 

Tänään kävimme illallisella Alter Simpl -ravintolassa Münchenissä. Siellä ovat yli 100 vuotta sitten kokoontuneet Simplicissimus-lehteen kirjoittaneet satiirikot, muun muassa Mannin veljekset. Lehden loistoaika oli 1900-luvun alussa, sitten sen ja muun satiirin merkitys heikkeni, ja lopulta natsit ajoivat satiirikot maanpakoon ja kaappasivat lehden. Lehti lopetti ilmestymisen vuonna 1944. Baari elää yhä, seinillään leuden etusivuja, kuvia menneistä kirjoittajista.

Vähän vastaava baari on Berliiniin Bonnista muuttanut Ständige Vertretung, jonka historian ulottuu jakautuneen Saksan aikoihin, jolloin samannimisessä baarissa tapasivat liittotasavallan poliittisen eliitin kerma. Myöhemmin pääkaupunki muutti Berliiniin ja baari seurasi perässä. Yhä vielä siellä käy poliittista eliittiä turistien lisäksi. 

Vastaavia paikkoja ovat muun muassa osa Wienin kahvilat, Tukholman Vete-Katten ja vaikkapa Pariisin Les Duex Maggots, jossa joskus intellektuellit pakoilivat asuntojen ahtautta ja kylmyyttä.

On hienoa, että historia kertyy baareihin ja ravintoloihin. On vain uskallettava toivoa, että omistajille riittää uskoa ja rohkeutta vastustaa uudistuksia.