Childhood memories and other stories / Giuseppe Tomasi de Lampedusa

Lampedusa - ylhäistöperheeseen syntynyt ja elämänsä mittaan sosiaalisen ja taloudellisen loistonsa menettänyt palermolainen lakimieskirjailija - julistaa kirjansa esipuheessa, että lain olisi määrättävä jokainen riittävän vanhaksi elänyt kirjoittamaan eläkertansa, koska niin kertyvä viisaus ratkaisisi monia ihmiselämän ongelmia. 

Lampedusa kirjoitti oman osuutensa otsikolla Childhood Memories, ja ne julkaistiin hänen leskensä sensuroimina vasta postuumisti. Käsillä oleva laitos sisältää myös lesken poistamat osuudet, joista useimpien poistoa on vaikeata käsittää. 

Lapsuusmuistot kertovat nuoren Lampedusan elämästä hänen perheensä loiston aikoina. He asuivat korttelin kokoisessa palatsissa Palermon keskustassa (taloa ei enää ole, se tuhoutui pommituksissa suurelta osin, kävin katsomassa joulukuussa 2023), miten hänet puettiin, miten hänen rakas äitinsä kampasi hiuksiaan, millaista oli kesän kuumuus, ja miten talon pihan puutarhassa Lampedusa serkkuineen viidytti apinahäkissä vierailulle saapuneita. 

Lampedusan muisti on poikkeuksellinen, hän on ainakin muistavinaan valokuvamaisesti lapsuutensa, mutta myös jotain jää kadoksiin, minkä hän auliisti myöntää. Lapsuuteen kuului myös palatseja maaseudulla ja niihin tehtäviä retkiä, jotka muutaman kymmenen kilometrin matkoineen kestivät koko päivän. Toisessa talossa elämä oli mukavaa, paikalliset ystävällisiä ja ilma raikasta, toisessa kakka haisi ja väki oli äkkiväärää ja köyhää. 

Lapsuuskertomukset ovat kirjan paras anti. Niiden lisäksi kirjassa on kertomus vanhan professorin viimeisistä päivistä ja nuoruudenrakkaudesta seireenin kanssa; kertomus journalistin joulusta ja panettonekakusta, ja lisäksi kertomus ahneesta suvusta, joka kieroin keinoin haali maaomaisuuden Sisilian maaseudulta, mistä sitten seurasi lähibaarin porukoissa kateutta ja kyräilyä. 

Kirja on kurkistus Sisilian historiaan, joten sitä voi suositella luettavaksi ennen nykyisin muodikasta junamatkaa Palermoon. Tai matkan aikana.