Putoamisen anatomia / Justine Triet

Kaksi kirjailijaa, toinen menestynyt ja toinen ei, asunto Grenoblen lähellä Alpeilla, 11-vuotias poika, siinä elokuvan alkuasetelma. Pariskunta on muuttanut miehen kotiseuduille perustaakseen majatalon, ja siksi mies remontoi taloa. Nainen, menestynyt kirjailija, on hieman ahdistunut, juo viiniä, flirttailee häntä haastattelevat nuoren naisen kanssa, mies soittaa musiikkia. Yhtäkkiä mies putoaa talon kolmannesta kerroksesta ja kuolee. Hyppäsikö hän itse vai iskikö nainen häntä päähän ja heitti kaiteen yli alas. Kas, siinä pulma, ja siitä elokuva varsinaisesti alkaa. 

Elokuva tapahtuu pariskunnan talossa, jossa nainen ja hänen ystävänsä lakimies suunnittelevat puolustusta, onhan nainen epäilty, ja oikeussalissa, josssa saamme seurata miten pariskunnan elämä vähitellen paljastuu todisteiden ja todisteteluiden myötä. 

Keskeisessä roolissa todistajana on pariskunnan sokeutunut lapsi, joka vedetään ja joutuu muutoinkin mukaan tapahtuman selvittelyyn. 

Elokuvan juoni on taiten kirjoitettu, sen perusteella ohjaus on tarkkaa, näyttelijätyö koskettavaa, erityisesti naispääosan Sanda Hüllerin kasvot, äänenpainot, olemus on hämmästyttävää.

Teatterimainen elokuva pitää otteessaan loppuun asti. Suosittelen vastapainona amerikkalaisille oikeussalidraamoille, koska tässä ihmiset ovat aitoja, heidän tuskansa ja ongelmansa todellisia ja oikeudenkäynti raadollinen, ei puolustusasianajajien monologeja. 

Huikeaa.