Elementtitaloja ja keskiaikainen linna

5.7.2024, perjantai · Kołobrzeg → Darłowo

Tämä talo voisi olla melkein mistä maasta tahansa. Älyllisesti laiskat haukkuvat näitä sodan jälkeen, väestön kasvaessa ja maaseudun tyhjentäessä rakennettuja taloja neukkukuutioiksi tai DDR-taloiksi. Se on typerää ja kertoo vain haukkujan oppimattomuudesta.

Tällaiset talot olivat yleismaailmallinen ratkaisu asuntopulaan. Sodan jälkeen monissa maissa kaupungit olivat raunioina, vanhoissa taloissa asui monta ihmistä kussakin huoneessa, sanitaatio oli olematonta. Siksi tarvittiin nopeasti uusia taloja ja niihin asuntoja, joissa oli WC ja kylpyhuone. Tämä ongelma oli yhtälailla Suomessa, Ranskassa, Puolassa, Saksoissa, NL:ssa ja myös USA:ssa. Pienin variaatioin talot näyttävät samalta eri maissa.

Suomalaiset olivat keskeisiä tässä kehityksessä välittäessään Ranskassa kehitettyä rakennustapaa Itä-Saksaan ja muualle rautaesiripun itäpuolelle, josta arkkitehdit saivat matkustaa Suomeen ottamaan oppia.

On toki harmillista, että tällaisten rakennusten rakentaminen sattui yhteen auton voittokulun kanssa. Talojen väliin jätettiin isoja parkkikenttiä ja muutoinkin talot rakennettiin kauas keskustoista, mikä hajoitti kaupungit. Talot olisi voinut sijoittaa lähemmäs toisiaan ja tiiviisti kaupunkia keskeltä ulospäin laajentaen.

Olemme matkallamme nähneet näitä taloja riittämiin kaupungeissa ja niiden lipeillä. Rannikolla näitä ei näe, mikä on ihan nastaa.

Kerran asuimme tämmöisessä Plattenbau-talossa Berliinissä pari viikon ajan. Asunto oli mukava, jopa fiksummin suunniteltu kuin Hervannan tai Kontulan vastaavat. Näköalat huikeat. En kehtaisi haukkua talot suunnitelleita.

Tänään jatkamme talojen tarkkailua Kołbrzegin ja Darłowon välillä. EuroVelo 13 kulkee rannan lähellä, joten isot talot lienevät vähissä. Perillä odottaa keskiaikainen linna. Onkohan se ympäristö ymmärretty jättää elementtitalottomaksi?

Katso kuva Instagramissa

Zapiekanki. Puolassa vapautettiin pienyrittäjyyttä 1970-luvulla. Hetimiten maassa oli tuhansittain zapiekanki-myymälöitä, pääosin asuntovaunuissa ja muista kioskeista niitä myytiin. Pyörämatkallamme (minä, @k_ranto )Gdanskista Istanbuliin kesällä 1990 söimme lukemattomia zapiekankeja, olivathan ne halpoja ja täyttäviä.

Yhä vielä maistuvat. Resepti on yksinkertainen: patonginpuolikkaan päälle sieniä, juustoa ja uuniin. Viimeistely ketsupilla.

Olipas ihanaa saada zapiekanki 32 vuoden tauon jälkeen.

Katso kuva Instagramissa

Näin iloiseksi vanha hippi innostuu, kunhan on ensin polkenut Puolassa Itämeren rannikkoa 76km Darłowoon. Matka sujui fyysisesti kevyesti, tuuli melkein tasaisellakin puhalsi pyörän liikkeelle. Vaan mitä se auttaa, kun suurin osa matkasta on rantabulevardeja, pikkukylien jalkakäytäville vedettä pyörätietä ja kapeita pyöräteitä valtateiden varsilla ja joka paikassa on väkeä kuin Kaivarissa vappuna? No, kun ei ole kiire mihinkään ja tajuaa olevansa maassa vieraana ja että maassa maan tavalla.

Vaan ahtauden lisäksi oli kauneutta, pauhaavaa merta, suhisevia peltoja ja jylhiä pyökkimetsiä. Ja perillä 1700-luvun majatalo, jossa heti saavuttuamme omistaja toi meille oluet pihan pöytään ja toivotti tervetulleeksi. Oi että.

Katso kuva Instagramissa