Hippikylässä Tukholmassa

14.7.2024, sunnuntai · Tukholma

No nyt alkaa vaikuttaa kotoisalta. Varasin meille majoituksen kolmeksi päiväksi Eco-Villagessa, joka on kuin Roivuoren hipimpi serkku. On kierrätys, mäntyjä, maalämpö, talojen välissä istutuslaatikoita. Majoitus on vanhan hipin asunnossa. Me saimme kivan huoneen, jossa on oma terassi, joskin hippi näkee terassille, kun itse häkkää jotain olohuoneessaan vaikka onkin jo reippaasti eläke-iässä. Ilmeisesti hän kesäisin vuokraa huoneita eläkkeensä lisäksi.

Homma toimii kuin aikana ennen AirBnB:tä. Asumme toisen kodissa, toisen säännöillä. Ei saa metelöidä, ei kävellä kengillä sisällä ja roskat pitää viedä itse ulos. Käy sekin, sehän onnistuu kotosallakin. On rauhallista, ja sehän meille keski-ikäisille sopii vaikka öinen kuiskausmääräys hieman ärsyttääkin.

Talon yläkerrassa on ilmeisesti kaksi huonetta, koska aamiaisella näkyi kaksi muuta pariskuntaa. Aamiaiseksi hippi tarjoaa leipää, mysliä, kahvia, maitoa, juustoa ja marmeladia. Hyvin niillä päivä käynnistyy.

Yöllä satoi, tänään luvassa pilvistä. Aiomme pyöräillä metsän läpi Millesgården-museoon. Paluumatkalla ehkä hipsteröidymme Södermalmilla.

Katso kuva Instagramissa

Uutta tukholmalaista pyöräilymeininkiä. Slussenin vuosikymmenen kestänyt uudelleenrakentaminen alkaa viimein valmistua. Pyöräilyreitit Gamla Stanista Södermalmille ovat nyt mainiot: joko Kiinasta asti roudattua kultaista siltaa ylös tai sulkujen päälle rakennettu oleskelualueen läpi. Ai että kelpaa! Kultaisen sillan yli poljimme eilen sateessa. Siksi jäi video kuvaamatta.

Lidingöstä pääsee manteereelle uutta pyörällysiltaa pitkin. Sekin on aivan poikkeuksellisen, samoin kuin liitännät sillalle varmaan myöhemmin.

Muissa videoissa Kuninkaallisen kirjaston lähellä oleva Brunkebergstunnel. Siitä olisi suonut otettavan mallia Kaisatunneliin Helsinkiin.

Noin muutoin todettakoon, että Tukholma on erittäin mäkinen kaupunki. 10% mäkiä tulee vastaan tuon tuostakin ja osa niistä on pitkiä. 12km matkalle sattui nousua 170m, mikä on kyllä paljon kaupungissa. Sähköpyöriä luulisi täällä näkevänsä paljon enemmän kuin tasaisessa Pohjois-Saksassa vaan eipä niitä ole juurikaan näkynyt.

Katso kuva Instagramissa

Carl Milles osti 1900-luvun alussa Lidingön saarelta, korkean rantatöyrään päältä mäkisen ison tontin, jolta oli kaunis näköala Tukholmaan. Nykyisin tontilta näkyy muun muassa öljysäiliöitä ja Silja Linen laiva. No, ajat muuttuvat.

Tontilleen Carl yhdessä vaimonsa Olgan kanssa alkoi rakentamaan antiikista ja Italiasta vaikutteet saanutta kotia-ateljeita itselleen ja vaimoilleen ja näyttelytilaa veistoksilleen. Pariskunta asui rakentamassaan taitelijuuden ja antiikin ylistyksessä parin vuosikymmen ajan, minkä jälkeen he lahjoittivat koko helahoidon Ruotsin kansalle ja poistuivat Amerikkaan. Siellä oli hyvät markkinat Millesin tekemille veistossuihkulähteille.

Homma jäi kesken Millesin kuollessa (sihteerilleen rakennuttamassaan talossa) vuonna 1955. Sen jälkeen aluetta ylläpitävä säätiö on jatkanut Millesgårdenin rakentamista. Sihteeri asui talossaan vuoteen 1986, minkä jälkeen palasi kotikonnuilleen. Sen jälkeen alueella ei ole kukaan asunut.

Alue on hieno, maisemat ovat hienoja, veistokset ovat suuria ja ilmaisuvoimaisia, mutta näin 2020-luvulla on hyvin vaikeata käsittää 1900-luvun alkupuolen intohimoista tapaa toistaa antiikkia ja sen esteettisiä ihanteita. Samaan aikaan kuitenkin syntyi Bauhaus ja paljon muuta uutta kiinnostavaa. Millesgårdenissa on hyvä ravintola, johon pääsee maksamatta museon sisäänpääsymaksua ja josta näkee ihan tarpeeksi veistoksia ja maisemia. Noin nuukille vinkiksi.

Jos Millesgårdenia ei olisi, tontilla olisi nyt kerrostaloja, joten Millesgården on kaikessa toisaikaisuudessaan kerrassaan mainio juttu. Ja koska Ruotsin kansa on sen saanut lahjoituksena, Millesgårdenia ei uhkaa kuin rantatöyrään eroosio.

Katso kuva Instagramissa