Lepopäivä Factory Resortissa

4.7.2024, torstai · Kołobrzeg

Factory Resort, Kołobrzeg. Varasimme luxuspremium-huoneen, jossa on erillinen oleskelutila ja makuuhuone. Yöllä hotellissa oli hyvin hiljaista, mutta näin aamulla ei. Asiakkaina on näet pääosin pikkulapsiperheitä, jotka ovat saapuneet kylpylän vesileikkien vuoksi. Aamiaisella meteli oli melkoinen lasten huutaessa innoissaan ja puolalaisen diskomusiikin raikuessa.

Aamiainen oli parempi kuin Ruotsin ja Suomen välillä laivalla. Tuli syötyä monenlaisin kaloja myös lounaan verran, mutta ei leipää tms, koska tänään emme polje mihinkään. On huilipäivä.

Huili on tarpeen, koska vaikka maasto eilen oli tasaista, jouduimme tuon tuostakin kiihdyttämään pysähdyksistä vauhtiin, varmaan kerran pari kilometrillä. Sama juttu toissapäivänä, jolloin poljimme mutaisia metsäteitä kymmeniä kilometrejä. Kävi voimatreenistä!

Kun ei ole kiire mihinkään, voi huilata kun huvittaa. Ja onhan hyvä matkarytmi muutoinkin 3-4 päivää pyöräilyä ja päivä lepoa. Silleen pääsee kuukaudessa liki huomaamatta yli 2000km.

Hyvää torstaita sinulle ystäväni. Kuis kulkee loma?

Katso kuva Instagramissa

Nolouden multihuipentuma: Sirkun fillarista vääntyi eilen kaatumisen yhteydessä takavaihtajan vipu. Kävin kysymässä apua pyörähuollosta. Ammattilainen noin vain oikaisi vivun ja siinä se. Ois pitänyt osata itse.

Kaatuminen oli sekin aika lailla oma moka: ajoimme peräkkäin hieman liian nopeasti. Kuulokekorvainen jalankulkija kääntyi yhtäkkiä eteeni, jarrutin ja Sirkku osui takapyörääni ja kaatui. Jalankulkija lähti karkuun sinne mistä oli tullutkin.

Sirkun polven alapuolelle tuli haava, jota kävimme näyttämässä päivystyksessä, koska tetanus-rokotuksesta on kulunut kauan. Lääkärin mukaan haava on pintanaarmu eikä vaaraa ole: ”trust me”. Lääkäri osoittautui Suomi-faniksi ja luetteli Sirkulle kymmeniä suomalaisia kaupunkeja, joissa oli vieraillut. Erityisesti Pori sai kehuja. Suomen ainoa ongelma on kuulemma matalat nopeusrajoitukset. Puolalaisen pikkukaupungin (50000 asukasta) päivystyksessä jonotusaika oli alle 10 minuuttia, hoitoaika alle viisi. Jonossa oli kymmenisen potilasta, mutta Sirkun ottivat hetimiten sisään. Ensin toki seikkailimme ympäri autiota sairaalaa 30 minuuttia, vahtimestari ohjasi meidän huoneeseen 10, josta sitten saimme ohjeen päivytykseen. Ystävällisiä olivat kaikki, eritoten vanha vahtimestari, jonka mukaan kommunikaatio onnistuu noin vain kompuutterilla eli kännykällä. Ja niin kävi!

Taksimatka päivystykseen oli sekin kokemus: auto oli 80-luvun Mersu, jonka moottorista oli puhti lopussa. Kuski oli yli 80-vuotias, puhti hänelläkin vähissä mutta ystävällisyys huipusssaan. Kaikenlaista sitä sattuukin. Kaikki on nyt hyvin, ja pystymme jatkamaan matkaa huomenna.

Katso kuva Instagramissa