Eurooppa kieltäytyy työstä - haastatteluja ja vallitsevan työn kritiikkiä

Miksi kukaan käy töissä, jos ei ole pakko? Ja miksi joku ei käy töissä vaikka säällisen hyvinvoinnin ja elämänlaadun vuoksi ulkopuolisen silmissä syytä olisi? Näitä ja työnteosta kieltäytymistä käsittenee Eurooppa kieltäytyy työtä -projekti, jonka osa tämä kirja on. 

Kirjassa on 25 eri puolilla Eurooppaa työstä kieltäytyneen haastattelua ja pari esseetä. Haastatellut ovat kansanedustajia, arkkitehtehtejä, antikapitalisteja, anarkistejä ja monia muita. Kaikkien heidän näkemyksiään yhdistää jonkinlainen epäluulo, joillakin vastenmielisyys nykyisen kaltaisessa maailamassa (ilmastokriisi, globaali kapitalismi) elämän merkityksen määritteleminen, elämästä suuren osan uhraaminen (käyttäminen) palkkatyöhön. Osa on lopettanut työn, osa vähentänyt, osa vain pohtii asiaa.

Kirja ei ole teoreettinen vaikka siinä onkin Pontus Purokurun lyhyt essee, joka luettelee työstäkieltäytymisen muotoa (luddiitit, kotityön arvostamine, työajan käyttäminen muuhun kuin työtehtäviin, saikuttaminen, vetäytyminen maaseudun omavaraisuuten, osa-aikaisuus, diginomadius). Sitten on tietenkin koroilla eläjät, joita kummasti ihaillaan toisin kuin muita työstä kieltäytyjiä. 

Asia on omakohtainen, mietin usein miksi käyn töissä. En tiedä varmasti, mutta pääosin varmasti sosiaalisista syistä, työpaikalla on kiva tavata kavereita ja kollegoja, aika kuluu usein mukavasti ja joskus tunnen itsekin tärkeäksi yhteiskunnassa muutoinkin kuin verojen maksun vuoksi. 

Työtä ei pidä ottaa liian annettuna, on syytä miettiä miksi ja mitä tekee. Ja siihen tämä kirja antaa välineitä.