Korvaushoito / Hanna-Riikka Kuisma

Mies on päässyt kuiville, on jo ollut pari vuosikymmentä tai ylikin. Ikää on liki 50 vuotta, eläke juoksee, vaimokin on ja elämä mallillaan. Vaan ei ole ollut aina: 1990-luvun laman aikoihin nuoren miehen, teinin,  elämä alkoi mennä sijoiltaan: päihteet veivät niin hänet kuin kaverinsa, ensin bileisiin, sitten rikoksiin, sitten korvaushoitoihin ja takaisin vetoluukkuihin, kadulle, sairaalaan yliannostukista ja pahoinpitelyistä, ja osan tietenkin hautaan, melkein jokaisen. 

Elämä on siis mallillaan, mutta entiset kaverit kertovat, että pikkusiskon kuolemassa silloin joskus bileiden jälkeen oli sittenkin jotain epäilyttävää. Että pikkusisko ei kuollutkaan noin vain itsekseen metsään käveltyään vaan että joku edeauttoi, ehkä tappoikin. 

Muistot heräävät. Puoliso on matkoilla, puhelin ei tavoita. Mies joutuu kohtaamaan menneisyyden haamut - osa heistä elää vielä spurguina, rujoina ja katkerina - kaduilla, muistoissaan, unissaan. 

Kirja kulkee nykyhetken ja takaumien kautta kohti loppuhuipennnusta, joka ei oikeastaan ole merkittävä, lähinnä vain tarpeen kirjan lopettamiseksi. Tärkeintä kirjassa on syrjäytyneiden narkomaanien elämän kuvaaminen, pakonomaisen ilon etsinnän, epätoivon pakenisen ja huonon olon kierre. Kuvaukset ovat synkkiä, realistisia. Glamour on kaukana kaikista muista hetkistä kuin aivan kierteen alun nousuhumalista ja hetkellisistä euforioista. Kehenkään ei voi luottaa, väkivalta on aina läsnä, vieroitusoireet uhkaavat ja elimistö kestää minkä kestää, joskus ei. 

Väkevä kertomus, varoitus siitä miten yhteiskunnan vetäytyminen syökseen ihmisiä tuhoon, palveluiden ja työpaikkojen ja välittämisen tarpeellisuudesta. 

Suosittelen kirjan lukemista, jos nykyisen hallituksemme toimien seurauksen kiinnostavat. Ne kun tulevat luomaan lisää kirjan kuvaamia tragedioita.