Etätyöstä

-

 Seuraavassakin duunissa aioin tehdä duunit toimistossa.

Kun teen töitä toimistossa, sinne on yleensä 30 minuuttia fillarilla. Saan päivän liikunnan samalla eikä tarvitse erikseen lähteä lenkille töiden jälkeen.
Lisäksi saan terveellisen lounaan salaatteineen ravintolassa/ruokalassa. Kotona en saisi niin monipuolista safkaa, koska en ole kokki eikä minua huvita käydä kaupassa. Säästän aikaa hurjasti kun en kokkaa ja käy kaupassa.
Lisäksi työt jäävät toimistoon eikä minun tarvitse ylläpitää toimistoinfraa himassa. Tila ei ole ilmaista Helsingissä.
Minua ei myöskään voi töillä kotonani häiritä, koska työvälineet (läppäri) majailevat työpaikalla. Työn ja muun elämän raja on todella selkeä.
En keksi yhtään syytä jäädä himaan töihin.

Kommentit

Lähetä kommentti

Vuoden suosituimmat

Kaikki Helsingin kadut, aukiot etc

-
Kuva
Helsingin karttapalvelusta, kartta.hel.fi , saa ladattua listan Helsingin kaduista, aukioista ja poluista. Latasin listan elokuun 12. päivä vuonna 2020. Alla koko lista.  Lue aiempi postaukseni Helsingin katujen määrästä . A.I. Virtasen aukio Aadolfinkatu Aakenraitti Aallonhalkoja Aaltokoro Aamitie Aamukasteenkuja Aamuruskonkuja Aamuruskonpolku Aamuruskontie Aaponpolku Aapontie Aarholmankuja Aarrekuja Aarteenetsijänkuja Aarteenetsijänpolku Aarteenetsijänsilta Aarteenetsijäntie Aavasaksantie Abraham Wetterin tie Abrahaminkatu Adalmiinankatu Adelenpolku Adjutantinpolku Adolf Lindforsin tie Adolf Virginin polku Agnes Sjöbergin katu Agnetankuja Agricolankatu Agricolankuja Agroksenkuja Agronominkatu Agronominkuja Agronominraitti Ahdekaunokintie Ahjokuja Ahmatie Aholanpolku Ahomäenkuja Ahomäentie Ahvenkoskenkuja Ahvenkoskenpolku Aidasmäentie Aidaspolku Aino Acktén tie Ainonkatu Airoparinkuja Airoparinpolku Airoparintie Airoranta Airotie Airuentie Aisakeinunpolku Aisatie Aitiopaikka Aitt...
Read more »

TOP-5 lyhyttä pyöräretkeä Roihuvuoresta ja Itä-Helsingistä

-
Kuva
Kevät edistyy, säät lämpenevät, poikkeustilan määräykset hellittävät. On aika siirtyä pyörän selkään ja laajentaa reviiriä. Toki  T OP-7 retkikohdetta Roihuvuoren lähellä ovat yhä hienoja, ehkäpä kauniimpiakin kuin muutama viikko sitten.  Kallahti Hyvä pyöräretkikohde ei ole liian kaukana, sinne pääsee pääosin pyöräteitä tai hyvin rauhallisia maanteitä, matkan varrella on kauniita maisemia ja perillä jotain erikoisen hienoa. Näillä kriteereillä seuraavat ovat TOP-5 pyöräretkikohdetta Roihuvuoresta ja Itä-Helsingistä: Laajasalon kierros Kallahden niemi ja Uutela Talosaari Gumbostrand ja Lemminkäisen temppeli Immersbyn maitolaituri Lue myös TOP 6-10 retkeä Roihuvuoresta ! Kaikki 5 retkeä samalla kartalla ja linkki karttaan Immerby-retki on ainoa, jonka voi polkea maantiepyörällä. Muilla retkillä on pitkiä pätkiä sorateitä.  Laajasalon kierros ( karttalinkki ), 27km Laajasalon kierros alkaa Roihuvuoren ostarilta. Pyöräilemme Strömsinlahden rantaan ...
Read more »

Elämäni baarit

-
Kuva
Eilen muistelin kahviloita , joissa olen viettänyt paljon aikaa ja jotka ovat minulle olleet elämäni jossain vaiheessa tärkeitä. Tänään muistelen baareja, joita ilman en olisi minä ja joissa olen ystävieni kanssa viettänyt todella paljon aikaa. Baareja on monta, joten ota korkkaa bisse ja lähde mukaan matkalle 1980-luvun Tampereelta 1990-luvun Helsingin ja Berliinin kautta 2000-luvun Hangzhousun ja Bostoniin ja 2010-luvun Gironaan, Helsinkiin ja Lontooseen. Kippis! Tampere 1980-luku. Täytin 18-vuotta vuonna 1986. Muistan juhlineeni syntymäpäivää silloisen tyttöystäväni Teijan kanssa Winerwaldissa Kauppakadulla. Wienerwald oli ollut ruokapaikka, josta 1980-luvulla sukeutui melkoinen juottola. Olut oli halpaa ja tupakansavu tuskallisen sakeaa. Aika usein tuli käytyä. Pyyninkintorin Tuoppi- ravintolassa kävimme usein, jopa kesken koulupäivän. Tuopin ovelle näki valitettavasti suoraan koulumme ikkunasta. Kerran uskonnonopettajamme Mara huomasi meidän poistuvan tuopista. Seuraavak...
Read more »

Tapiolan varjoissa - Robert Ramberg

-
Kuva
 Robert Ramberg julkaisi vuosi sitten pandemia-aikana kirjoitamansa muistelmakokoelman Tapiolan Valoissa. Siinä hän kertoi parinkymmenen lyhyen novellin verran lapsuudestaan Tapiolassa 1950-luvulta 1970-luvulle. Kirjan kieli ja Rambergin tapa muistaa ja kuvailla nuoren pojan elämää teki minuun suuren vaikutuksen.  Nyt Ramberg on julkaissut toisen muistelmateoksensa. Sen nimi on Tapiolan varjoissa, ja siinä hän muistelee elämäänsä noin ylioppilaskirjoituksista tähän päivään, eläkkeelle jo jääneen pitkäaikaisen yliopistotyöntekijän viisaudella ja empaattisella huumorilla.  Rambergin muistin on joka harvinaisen tarkka tai sitten hän pistelee omiaan. Kukaan muuhan ei oikein voi Rambergin kirjoittamaa ja kertomaan vahvistaa - ehkäpä hänen vaimoaan lukuunottamatta. Asialla ei ole kovin suurta merkitystä, koska Rambergin luoma omakuva on uskottava ja hänelle sattuvat tapahtumat ja elämänkäänteet varmasti monen meistä - ja Rambergin ikäisistä erityisesti - todeksi tuntemia. ...
Read more »

Karl Ahon matka Stalinin punaiseen helvettiin / Sven Pahajoki

-
Kuva
Kirja 13/2019 Stalinin ajan vainoista ja niihin joutuneista ihmisistä on kirjoitettu lukuisia kirjoja. Kertomukset ovat pääosin samanlaisia ja nyttemmin jo tuttuja aina Ivan Denisovisin päivästä Vankileirien saariston kautta Ikitiehen: syyttömät joutuvat milloin mistäkin syistä tuomituiksi 10 vuodeksi tai pidemmäksi ajaksi epäinhimillisiin oloihin rakentamaan suurta sosialistista yhteiskuntaa. Suurin osa heistä kuolee, mutta aivan ihmeellisellä tavalla jotkut jäävät henkiin kertomaan Neuvostoliiton täydellisestä epäonnistumisesta yhteiskuntana. Suomalaisen Karl Ahon isä pakeni vaimonsa ja muutaman lapsensa kanssa  Lapuan liikkeen murhamiehiä Tukholman kautta Neuvostoliittoon ja päätyi Petroskoihin. Karl jäi Suomeen, mutta loikkasi itsekin 18-vuotiaana sosialistisen unelman huokuttelemana ja äitiään ikävöiden rajan yli Neuvostoliittoon. Jo ennen rajan ylitystä moni häntä varoitteli, ettei kannattaisi, että rajan takana odottaa vain helvetti. Niin siellä odottikin: ensin Kar...
Read more »

Byträskin järvi ja pähkinäpensaslehto

-
Kuva
Pähkinälehto Muutamia vuosi sitten istuimme Immersbyn maitolaiturilla, tuolla Helsingin pyöräilijöiden pyhiivaelluskohteeksi muodostuneena Sipoon maaseudun kuuluisalla taukopaikka. Paikalle tallusti paikallinen mies, joka kertoi lähellä, juuri tuota tietä mäen yli vaan kilometrin verran, olevasta järvestä ja uimarannasta. Sitten mies lähti koirineen jatkamaan matkaansa.  Maitolaituri Vuosia kului, kävimme istumassa maitolaiturilla kymmeniä kertoa. Muistimme aina miehen, koiransa ja kertomuksen metsän kätkössä olevasta järvestä. Tänään vihdoin päätimme mennä katsomaan päästelikö mies palturia vai olisiko metsän kätköissä uimaranta.  Kartta kertoi, että metsän keskellä on Byträsk eli suomeksi Kyläjärvi. Järvelle vie Bysbackantie, kapea soratie, moottoriajoneuvoilta kielletty. Pyörällä soratietä on sekä sallittua että melko helppoa polkea. Miehen kertoma piti paikkansa, matkalla on mäkiä, 11% ylämäki ja alamäki, mutta niiden kapuaminen palkitaan. Byträsk on kaunis, p...
Read more »

Päätin elää vielä 20 vuotta / Marco Kosonen

-
Kuva
Kun Marco Kosonen täytti 50 vuotta ja juhli soittamalla trumpettiaan Shadowplay-yhtyeensä kanssa Tavastialla, hän päätti vielä elää 70 vuotta. Kosonen kertoo uudessa kirjassaan ensin päätöksensä taustat (pääosa tavoitteista saavutettu jo, 70 vuotta on riittävän pitkä, ja 20 vuotta tuntuu sopivalta).  Kososen asenne elämään on rauhallinen, hän on tyytyväinen mihin on päätynyt, mitä on elämässään tehnyt, ei pyri keräämään rahaa tilille (“olen epäonnistunut, jos tilillä on kuollessani paljon rahaa”). Kun lukee hänen ajatuksiaan, joista ehkä tulee mieleen buddhalainen elämänasenne, ja vertaa sitä ajassamme vallalla olevaan tapaan aina pyrkiä hankkimaan enemmän ja pysymään nuorena loputtomiin, ilahtuu ja haluaa lukea eteenpäin.  20 jäljellä olevan vuoden aikana Kosonen halusi kuitenkin käydä katsomassa paikkoja, joissa ei ollut vielä ollut ja vielä kerran pari palata Kamputseaan, jossa hän taannoin pyöritti muutaman talven ajan baaria. Kertomukset matkoista ovat kirjan yksi juonne....
Read more »

Omituisia hahmoja

-
Kuva
1980-luvun alussa Epilässä Tampereella kulki erikoinen hahmo. Pitkä mies musta pomppa päällään harppoi edes takaisin, usein käveli Kaarilan bensa-aseman kahvilaan pyytämään lasin vettä ja jatkoi sitten matkaansa. Pikkupoikina ihmettelimme miestä, joskus häntä seurasimme. Kerran mies käveli joutomaalle, tapaisi toisen erikoisen hahmon ja antoi hahmolle pillereitä. Seurasimme pitkää miestä. Saimme selville missä hän asui ja samalla miksi hän oli erikoinen. Mies asui mielenterveyskuntoutujien asuntolassa, Sopimusvuoressa. Ilmeisesti hänet oli sinne kotiutettu Pitkäniemen mielisairaalasta. Mies ei pystynyt käymään töissä, mutta pystyi elämään asuntolassa. Ja oli täysin harmiton. Epilässä asui myös Epilän keisari. Hän oli mies, jonka sanottiin opiskelleen yliopistossa ja lukeneen liikaa ja siksi menettäneen mielenterveytensä. Hänen erikoisuutensa oli yleisen haahuilun lisäksi naisten vaatteisiin pukeutuminen. Hän ei jostain syystä pukeutunut naisten vaatteisiin kotonaan vaan vaihtoi ne ylle...
Read more »

Montako katua Helsingissä on?

-
Kuva
Montako katua Helsingissä on? Voisi kuvitella, että kysymykseen olisi olemassa yksiselitteinen vastaus. Niin ei kuitenkaan ole. Vuonna 2010 yleinen käsitys oli, että katuja olisi noin 4250 . Tämä lista löytyy yhä verkosta nimellä Helsingin viralliset kadunnimet.  Nimiä on noin 4200. Helsingin kaupunki ylläpitää erinomaista karttapalvelua osoitteessa kartta.hel.fi . Sieltä voi ladata listan kaduista ja aukioista. Listalla on 4726 nimeä. Meillä on siis ainakin kaksi Helsingin kaupungin ylläpitämää listaa Helsingin kaduista. Toisella on vajaat 4300 nimeä, toisella reilut 4700. Vaan ei sekaannus vielä lopu tähän. On nimittäin olemassa katuja, jotka löytyvät Google Mapsista, mutta eivät kaupungin tietokannoista. Tämmöinen on esimerkiksi Bertel Junghin aukio.  On olemassa katuja, jotka ovat maastossa parkkipaikkoja. Tämmöinen on esimerkiksi Atomipolku.  On olemassa katuja, jotka ovat kartassa ja kartta.hel.fi:n nimistössä, mutta joita ei ole maastossa. Tämmöi...
Read more »

Hyvästi Facebook!

-
Kuva
  Mikä idea on postata keskusteluihin AI:n ajatelmia sanasta sanaan? Mitä se edistää? Tuleeko copy-pastesta parempi mieli kuin ajattelemisesta ihan itse? Onko omaperäisyys kokonaan menneen maailman arvo? Taitaa olla tämän Facebookin paras käyttöpäivä jo auttamattomasti ohi. Vähän tai oikeastaan aika paljon tulee surullinen oli kaiken paskoontumisesta. Vielä enemmän surulliseksi tekee ihmisten eristäytyminen himoihinsa AI:n kanssa keskustelemaan. No, onneksi on Roihuvuori, ystävät, kahvilat, baarit, kirjat (jonkun ihan itse kirjoittamat, ei AI:n käskystä tai käskyttä pusaamat). Vielä voi tavata ihmisiä kasvokkain, nauttia ihmisyyden parhaista puolista eli leikeistä, naurusta, ilosta. Ihmisyys on tärkeämpää kuin AI:n luoma (näennnäinen tai todellinen) tehokkuus. Näillä puhein lopetan tänne kirjoittamisen muutoin kuin Instan kautta kirja-arvoiden ja muiden sellaista myötä. Niihin ei ikinä kukaan mitään kommentoi, joten ei tartte kommenttienkaan vuoksi täällä käydä. Hyvää jatkoa kaikil...
Read more »