Jossain on valo, joka ei sammu / Lauri-Matti Parppei

Pauli on lapsinerosta maailmankuuluksi huilistiksi kasvanut ja sittemmin romantanut, paineiden ja yksinäisyyden vuoksi hän palaa vanhempiensa luo Raumalle. Äiti on piilottanut keittiöstä veitset. Pitäisi harjoitella konserttiin, mutta hermo menee ja huilu mutkalle. Soitinkorjaamossa Pauli tapaa luokkatoverinsa Iiriksen vuosien takaa.

Iiris on jäänyt Raumalle, työskentelee lähihoitajana, mutta pääosin haluaa tehdä musaa, bändejä on ollut ja mennyt. Paulin maine innostaa Iiriksen houkuttelemaan Paulin tekemään musaa yhdessä. Se on vaikeaa, Pauli kun ei osaa rentoutua, on nuottien vanki. 

Vaan vähitellen syntyy biisejä, on bileitä, on myös Anni ja muita ja rakkautta, nuorten elämää. Vähitellen syntyy musiikkia, jota Iiris, Pauli ja Sini sitten esittävät kirkossa Paulin huilukonsertin sijaan.

Elokuva kertoo siis musiikista, nuoruudesta, paineista, rakkaudesta ja Raumasta, pikkukaupungin piireistä. Juna kulkee risteyksestä, sitä on aina odotettava, miten sattuukin aina kulkemaan kun Pauli ja Iiris ovat ylittämässä. Jotain symbolista. 

Lopussa tapahtuu kuten arvata saattaa. Yleensäkin elokuvassa arvata saattaa, mutta se toki johtuu vain siitä, että elämä on kuten on kaikilla sama. Musiikkia elokuvassa on paljon, se kuulostaa hieman Einstürzende Nuebautenilta, mikä ei ole pahasta. 

Elokuva kuulemma kertoo Parppein omista bändikokemuksista, mikä voi selittää elokuvan liiallisen pituuden. Omista kokemuksista on vaikeata karsia. Katsojana olisin arvostanut neljänneksen karsimista, mutta olen siinä väärässä, koska elokuvahan sain Jussi-patsaita ties kuinka monta. 

Kannatti katsoa. Tekee mieli Raumalle.