Päivien lumo / Karin Pennanen

Karin Pennasen setä, Markku Pennanen, asui samassa isänsä rakentamassa talossa Helsingissä kuin Karinin vanhemmat kunnes muutti Riihimäelle 39-vuotiaana. Markku oli erikoinen luonne: hyvä lasten kanssa, lahjakas taiteilija, lukio & Sibelius-akatemian ja taideaketemian keskenjättänyt. 

Markku oli etäinen, ei tullut sukujuhliin silloinkaan harvoin, kun hänet kutsuttiin. Piti harvakseltaan yhteyttä. Ja sitten hän kuoli tapaturmaisesti. 

Kukaan ei ollut käynyt Makun talossa. Kun Karin meni sinne, talo oli yllättäen täynnä Markun tekemää taidetta, kaseteille äänittämiä päväkirjoja, puhelinkeskusteluita, elokuvia, ties mitä. Karin alkoi selvittää loputonta jäämistöä ja samalla tehdä dokumenttielokuvaa, ohjaaja kun on.

Markun elämästä neljän vuoden työllä tiivistynyt dokumentti on huikea ja haikea. Markku oli elänyt yksin täyden elämän, tutkinut, piirtänyt, maalannut, ja elättänyt itsensä sanomalehtiä jakamalla öisin. Hänellä ei ollut perhettä, ei puolisoa, mutta hänellä oli vuosikausien puhelinsuhde kollegaansa, ja hän äänitti puhelunsa. Ne kertovat yksinäisestä mutta lahjakkaasta ihmisestä. 

Mikä Markun ajoi yksinäisyyteen? Miksi hän ei taidettaan (joka vaikuttaa kiinnostavalta ja omaperäiseltä) tuonut yleisön nähtäväksi? Dokumentti ei löydä vastauksia, joten katsojan on itse ajateltava ja ratkaistava arvoitus. Siihen hänelle Karinin perusteellinen kuvaus antaa hyvät ainekset.

Fiktiona tämä tarina olisi epäuskottava vaikka vastaavia on dokumentoitu eri puolilta maailmaa muun muassa Olivia Laingin teoksessa The Lonely City, joka kannattaa lukea Karinin dokumentin näkemisen jälkeen.