Taimenten tarkkailua Mätäjoella

Aiemmin taimen oli äärimmäisen uhanalainen Suomessa. Nyt se on enää erittäin uhanalainen. Tänään olin mukana Työväenopiston järjestämällä tutustumiskävelyllä Mätäjoen varrella. Oli nastaa.

Helsingin perhokalastajat ry ja Virtavesien hoitoyhdistys ry ovat jo kahdeksantoista vuoden ajan kunnostaneet talkootyönä Mätäjoen vesistöä uhanalaisten taimenten lisääntymisalueeksi. Mätäjoki on nimestään huolimatta luonnonkaunis pikku joki läntisessä Helsingissä. Mätäjoen latvat ovat Vantaan Kaivokselassa. Sieltä se virtaa Malminkartanon, Kannelmäen Pitäjänmäen ja Talin kautta mereen, Iso-Huopalahteen.

Kävelyn oppaana Mätäjokiprojektin vetäjä, Helsingin perhokalastajat ry:n vesienhoitovastaava Pekka Lindblad. Hän kertoi meille taimenesta ja sen käyttäytymisestä ja erityisesti lisääntymisestä. Taime kutee virtaavaan veden sorakoihin. Veden on virrattava sopivalla vauhdilla, jotta poikaset saavat happea, eikä vedessä saa olla hiekkaa. Tämmöisiin paikkoihin nelivuotiaana sukukypsäksi tulevat naaraat kaivavat lokakuussa montun, johon laskevat munat, jotka urokset maidillaan hedelmöittävät. Jos hyvin käy, keväällä syntyy pieniä poikasia. Jos ne saavat elää (eli muut taimenet tai kalat eivät niitä syö ja ravintoa riittää), osa poikasista jää jokeen ja osa lähtee merelle palatakseen sukukypsänä takaisin. Ja kun poikasista kasvaa aikuisia, ne pysyttelevät jokainen omalla alati kasvavalla reviirillään. Erikoisia olentoja!

Näimme kävelyllämme monia kutupaikkoja. Kaloja emme nähneet, niitä näkisi kuulemma sateen jälkeisenä päivänä helpommin. Sade houkuttelee taimenet mereltä kutemaan. 

Hienoa, että tämmöisiä kävelyitä järjestetään. Ja erityisen hienoa, että on ihmisiä, jotka vaivojaan säästämättä pitävät huolta luonnosta.