Fantastiset vankilat / M.G. Soikkeli

M.G. Soikkelin, eli kirjallisuudentutkija Markku Soikkelin, tuotteliaisuus on hämmästyttävä. Hän kirjoittaa tietokirjoja, romaaneita, novelleja ja vieläpä ylläpitää Bittein Saari -blogiaan. Blogi on perinteinen, päivistä ja kirjoista kertova, ei lainkaan SoMettunut. 

Soikkelin novellikokoelma Fantastisia vankiloita sen sijaan ei ole lainkaan perinteinen, jos perinteeksi ei lasketa hyvinkin slipstreamäistä tapaa kertoa tarina. Kirja kertoo nimensä mukaisesti vankiloista, jotka ovat fantastisia. Termi fantastisuus viittaa kuvitteelliseen, ei hienouteen tai suurenmoisuuteen. 

Vankiloita on moneksi. Osa on vain kertojan päässä, jonkinlaisena pakkomielteenä. Osa on kuin sadusta, on linna ja sen herran ja neitoa kosimaan tullut nuorukainen. Eräässä kertomuksessa kertoja (joka on aina minä-muotoinen, mutta tuskin sama eri novelleissa) on Alexandrian kirjastossa, jossa kirjat ovatkin tarinoita toistavia orjia, joista yksi on kadonnut. On myös tavanomaisempia tarinoita, joissa kertoja heitetään pimeään tyrmään, mutta silloinkaan kaikki tai oikeastaan mikään ei ole kuten lukija saattaisi olettaa. 

Novellit ovat napakoita, yllättäviä, huolellisesti sommiteltuja ja nautittavalla kielellä kirjoitettuja. Suosittelen Soikkelin vankiloihin paneutumista metromatkoilla. Niiden erityinen tunnelma sopii hyvin ihmisten seuraan. Yksin lukemista en tohdi suositella.