Mane

Joseph Brodsky - suosikkirunoilijani - lausuu runonsa Almost an elegy alkukielellä venäjäksi . Jukka Mallinen kuvaa kirjassaan Seisahduksia erämaassa Brodskyn tyyliä " deklamoi pää takakenossa kuin pöllö, kompasteli ja mutisi, kuolinmessusi ja veti itkuvirttäJoseph Brodsky - suosikkirunoilijani - lausuu runonsa Almost an elegy alkukielellä venäjäksi. Jukka Malinen kuvaa kirjassaan Seisahduksia erämaassa Brodskyn tyyliä " deklamoi pää takakenossa kuin pöllö, kompasteli ja mutisi, kuolinmessusi ja veti itkuvirttä. Tässä siitä esimerkki. Mallisen kirja on monipuolinen. Se kertoo Brodkyn elämän tarinan Leningradin piirityksestä alkaen, hän syntyi 1940, koulutien loppumisen 15-vuotiaana, runoilijuuden alun Neuvostoliitossa Ahmatovan ja muiden innoittamana, karkoituksen maaseudulle, mielisairaalassa ja putkassa vietetyt ajat (repression vuoksi), ja sitten 1972 karkotuksen ja uuden elämän yliopisto-opettajan USA:ssa, tutustumisen Susan Sontagiin ja muihin läntisiin intellektuelleihi...

Ylen Areenassa on BBC:n tuotanto ABC Murders, rikossarja, joka kuvauksen mukaan innosti katsomaan. Juoni on kutkuttava: nimimerkkiä ABC käyttävä sarjamurhaaja lähettelee ikääntyneelle Hercule Poirotille kirjeitä, joissa vihjaa aikeisiinsa murhata joku. Hän toteuttaa aikeensa. Poirot ahdistuu kirjeistä, pyytää apua poliisilta, joka suhtautuu ikääntyneeseen ja partansa mustanneeseen Poirotiin pilkaillisesti. Mitäs sitä vanhaa miestä vakavasti ottamaan, sehän olisi ihan poliisisarjagenren vastaista.  Ensimmäinen jakso alkoi kiinnostavasti, ohjaus on tarkkaa, kuvaus kekseliästä. 1930-luku on luoto tietokoneella ja puvustuksella aidoksi, kaikki näyttää hyvältä, pienet yksityiskohdatkin ovat kuten pitää, vesihanat, köyhyys, tytärtään parittava vuorkaemäntä. Ensimmäinen murha on kiinnostava, sitten alkaa toisen odotus. Murhaaja kirjoittaa kirjeen, etsii B-kirjaimella alkavaa uhria, ja joutuu nuoren naisen nöyryyttämäsksi. Ja sitten sarja lässähtää: tunnelma synkistyy, muuttuu tarpeettoman...

Almadóvarin elokuvista minulle on jäänyt mieleen vahvat naiset ja kovaääninen, jatkuva keskustelu, riitelykin, ruoka ja lämmin sää. Uusimmassa elokuvassa The room next door näistä elementeistä on jäljellä vain vahvat naiset. Heitä on kaksi: kirjailija Ingrid ja sotakirjeenvaihtaja Martha. Ingrid on juuri julkaissut kirjan, jossa hän käsittelee kuolemanpelkoaan. Hän saa tietää, että hänen vanha ystävänsä Martha on kuolemassa syöpään. Ingrid tapaa Marthan sairaalassa, he muistelevat menneitä, ja keskustelevat Ingridin syövästä. Lopulta Ingrid saa tietää hoitojen epäonnistuvan ja päättää, ettei jää kitumaan loppuun asti. Hän ostaa myrkkypillerin ja pyytää Ingridiä seurakseen vuokraamaansa huvilaan, jossa hän haluaa päättää päivänsä. Niin hän sitten tekeekin.  Elokuva käsittelee hienosti parantumattomasti sairaan ihmisen elämää, ei tuomitse eikä muutoinkaan ota kantaa Marthan päätökseen. Ystävykset käyvät läpi elämäänsä, rakkauksiaa, Marthan hankalaa suhdetta tyttäreensä, ja niin edell...

Lokakuu 2024 · 8 Facebook-päivitystä, joista 6 ryhmissä 5.10.–30.10.2024 Lauantai 5.10.2024 klo 18.29 Saako jostain pelkän hinkuyskärokotuksen? Vai riittääkö joskus kauan sitten saatu?! Sunnuntai 6.10.2024 klo 15.39 · ryhmässä Roihuvuori Ihminen penkillä Ihminen istuu yksinäisenä yksinäisellä penkillä alamäessä kentältä metroasemalle. Ihmisen jaloissa vanha sillipurkki täynnä tupakantumppeja, yllään nuhjuiset vaatteet. Ihminen laiha, kumarassa. Istuu, kaksin käsin raapii nahkaa kiharan lyhyen tukkansa alla. Kiemurtelee, vaikuttaa tuskaiselta. On aamu, pyöräilen taas kerran ihmisen ohi ja mietin voisinko auttaa, kysyä miten menee. Voisinko? Voisitko? Tiistai 8.10.2024 klo 10.42 · Facebook-ryhmässä Onko meillä Helsingissä tähän "maailman huonoimmat pyörätiet" listaukseen ehdokkaita? Bulevardi nyt aikakin, mutta onko muita? Keskiviikko 16.10.2024 klo 9.29 · ryhmässä Roihuvuori · 1 kuva Roihuavat syksyn värit Roihuvuoressa tiistaina 15.10. Parin minuu...

  Kauan sitten, 1990-luvulla, Akateemisella kirjakaupalla oli alkuvuodesta kirja-ale. Se alkoi luettelon ilmestymisellä. Luettelosta saattoi valita haluamansa kirjat, kirjoittaa niiden nimet luettelon takakannen lomakkeeseen ja sitten palauttaa lomakkeen. Jonkin ajan päästä saattoi sitten hakea kirjakaupasta kirjat. Joskus sai ne kaikki, toisinaan osan.   Akateemisen kirja-ale oli tärkeä tapahtuma. Muistan ostaneeni erityisesti keittokirjoja, koska opiskelijana kokkaamalla säästin rahaa esimerkiksi baarielämään.  Ostin kirjoja myös siksi, että minulla oli niitä mielestäni liian vähän. Kirjahylly näytti tyhjyyttään nololta.  Akateemisen alea ei enää ole. Kirjahyllyssäni ei ole enää tyhjää tilaa eikä se siten näytä nololta. Päinvastoin: olisi ehkä hankkiuduttava eroon osasta muun muassa Akateemisen alesta ostetuista kirjoista.  Kirjamessuilta ostin vain yhden kirjan. Osan kirjoista olen oppinut lainaamaan kirjastosta. Se on yllättävän helppoa!  

Kaverukset matkaavat autolla mökille. Mökin omistaa toisen, iloisen taidekouluun pyrkivän äiti. Toinen on toista romaaniaan kirjoittava kirjailija. Matkalla auto hajoaa, kirjailijan pinna kiristyy, hän haluaisi perille kirjoittamaan. Metsäpolulla kuuluvat villisikojen äänet pelottavat.  Perillä käy ilmi, että taloon on jo majoittunut nuori nainen, jonka huoneesta kuuluu öisin rakkauden ääniä. Kirjailija painuu ulos nukkumaan, mutta hyttyset estävät. Taidekouluun pyrkivä alkaa nauttia kesästä, ystävystyy naisen ja tämän rakastajaksi luullun kanssa, mutta kirjailijan mieli synkistyy sitä syvemmin, mitä iloisemmin muut nauttivat kesästä, viinistä ja rakkaudesta.  Taustalla metsä palaa, radiosta kuuluu varoituksia. Kirjailija ahdistuu, hänen työnsä ei edisty vaikka kustannustoimittajakin on tulossa vierailulle. Nuori nainen yrittää läpäistä kirjailijan synkän mielialan, mutta kirjailija ei näe kauneutta, iloa edessään. Elokuva ensimmäinen puolisko on iloista kesäkomediaa, kauniist...

Keskiviikko 2.10.2024 Illalla kävin Maken kanssa Myyrmannissa, sitä ennen oli pieni seikkailu metron kanssa. Myyrmannin Osaka-buffa oli kyllä tosi runsas, sai jopa teppanyakia, mutta maku oli kokonaisuudessaan aika tunkkainen. Söimme kuitenkin paljon, liikaakin. Oli kiva tavata veli, hänet olen pisimpään tuntenut. Myyrmannista kotiin bussilla 560 Rastilaan, metrolla Hertsikkaan ja 82-bussilla. Koko rahalla. Torstai 3.10.2024 Aamulla Garminin akku tyhjä. Oli tosi outoa ajella, koko ajan vähän väliä olisin halunnut katsoa kelloa ja lämpömittaria, mutta ei siitä mitään tullut. Ihmetytti. Illalla polkaisin Dynamolle, tosin söin ensin lohileivän Kulosaaren kiinamestassa, kuten niin usein. Oli myös Dynamon kuukausikokous, saimme sovituksi siivoustalkoot. Lauantai 5.10.2024 Meinasin lähteä Keravalle, mutta uuvuin jo matkalla ja menin katsomaan mäkihyppymeininkiä Hertsikkaan. Siellä sai kokeilla hyppäämistä, ei minun hommani. Sitten menin kirjastoon (luin Suomen Kuvalehden, Tekniikan Maa...

Vuosi 1986. Mies on yli viisikymppinen, nainen ei vielä kaksikymppinen. Mies on naimisissa, nainen sinkku. He tapaavat Itä-Berliinissä busisssa, sitten sillan alla. Sataa. Katseet kohtaaavat. He päätyvät miehen luo, perhe on muualla, on viiniä, musiikkia ja aviovuoteen pehmeys.  Tarina jatkuu. Tapaamisia, viiniä, keskustelua musiikista, kaipuuta, intohimoa, tapaamisia kun vaimo on poissa tai lomalla nukkumassa. Sitten nainen lähtee toiseen kaupunkiin, tapaa ikäisensä, makaa tämän kanssa. Mies ei kestä, vaatii seltystä, loputon tilitys alkaa.  Tarina on tuttu, mutta Erpenbeck kertoo sen uudella tavalla. Hän käyttää erilaisia kirjoitustapoja, suhteen alku on kerrottu preesensissä, ja miehen ja naisen ajatukset, havainnot kulkevat lauseissa lomittain. Huikean kiehtovaa. Myöhemmin, naisen petoksen (?) jälkeen, kieli muuttuu, palaa normaalimmaksi suoraksi kerronnaksi imperfektissä. Intohimon katoaminen, ahdistus muuttaa kielen.  Tämän kaiken taustalla Itä-Saksan poliittinen ko...

Mma Ramotswen tutkimukset jatkuvat. Tällä kertaa hänet pitää kiireisenä sinkkujen klubi, jolla naimisissa olevat miehet vekottelevat nuoria naisia ja kauan sitten Eurooppaan sotaan lähetetyn miehen sukulaisten etsiminen. Syntymäpäiväkin on, ja sen unohtava aviomies Mr. Matekoni ja liian pienen mekon lahjaksi tilaava kollega Mma Matkutsi. Ja liian innokas apulainen Charlie, joka haluaa näyttää pystyvänsä ratkaisemaan tapauksia itse. Siinähän sitä jo on yhten kirjan verran juonta.  Juoni ja tapahtumat eivät sinällään ole McCall Smithin kirjoissa. Olennaista on ihmisten elämän, ihmisyyden ihmettely, maailaman tapahtumien kommentointi samalla kuin sankarit selvittävät ihmisten ongelmia. Uusimmissa kirjoissa ekologiset ongelmat, Botswanan sateet ovat yhä epäluotettavampia, kuumuus kestää pidempään ja karja ei liho kuten ennen.  Mma Ramotswen seikkailut ovat erikoinen sekoitus hyväntuulisia etsiväkertomuksia, filosofian perusjuttuja ja afrikkalaisen elämän kuvailuja. Niistä on aina ...

Joskus luettavaksi sattuu kirja, joka on kiistatta hyvä, paljon luettu ja useasti palkittu, kaikinpuolin kehuttu, mutta jonka lukeminen ei innosta, aikaa kuluu ja sivut eivät käänny. Kirja ja lukija eivät sovi yhteen, eivät ainakana hetkellä, jolloin kirjan lukeminen on alkanut.  Silloin voi joko jättää kirjan sikseen tai jatkaa, väkisin, toisinaan, usean kuukauden ajan. Joskus itsepintaisuus palkitsee lukijan kirjan avautumisella, joskus ei. Ja joskus käy niin, ettei kirjan luettuaankaan tiedä mitä siitä ajattelin.  Näin kävi minulle Mudlumin ja Täti Ellenin kanssa. Kirjan lukeminen kesti kuukausia, en päässyt mukaan Mudlumin ja hänen tätinsä ja äitinsä elämään Viron moninaisessa menneisyydessä. Täti Ellen oli kuuluisa kääntäjä, yliopisto-opettaja ja myöhemmin mieleltään epävakaa ihminen, joka asui suuressa talossaan, joka rapistui ja jonka huoneet yksi toisensa jälkeen jäivät käyttämättä. Hyvinä hetkinään Ellen oli viehättävä, kiehtova, toisinaan sitten pelottava.  Mudl...