Myrskyä Itämerellä ja paluu Suomeen
Syksyllä 1989 matkustin yksin junilla Puolaan, Tšekkoslovakiaan ja Unkariin. Tämä on käsin kirjoitetusta päiväkirjastani. Ihmisistä käytän nimikirjaimia, ja tekstiä on hieman siistitty.
Perjantai 6.10.1989 kello 18 laivalla
Taidan osoittautua allergiseksi aalloille. Melkoinen myrsky saa minut voimaan pahoin. Kävin juuri ulkona, ja tuulen voimakkuus ällistytti täysin. Laiva keinuu aivan kunnolla.
Todella tylsämielinen ja heikko olo. Kirja tuli melkein loppuun, eikä nyt ole mitään tekemistä. Päiväkirja irvistelee ja vaatii minua täyttämään sivujaan ja aukkoja ajassa. En ole kirjoittanut lainkaan Balatonin viikonlopusta enkä Gdańskin päivistä. Palaan sivuille myöhemmin!
Lauantai 7.10.1989 kello 14
Heräsin viluissani väristen kello kolme yöllä. Nukuin lisää ja söin aamiaisen, todella huonon, sillä oloni oli kamala ja tarjolla oli ainoastaan liharuokaa.
Tapasin irlantilaisen arkkitehdin ja juttelin hänen kanssaan kello 11 asti. Nyt istun junassa kohti Tamperetta. Minun piti tavata ystävä kolmelta, mutta myöhästyn tunnilla.
Laivamatkasta Gdańsk–Helsinki 5.–7.10. piti kirjoittaa. Aloitetaan Gdańskin asemalta. Ja paskat. Ei tee mieli kirjoittaa lainkaan.
Junassa kohti Tamperetta kello 15.45
Uusia tunteita. Olen jännittynyt, hermostuneesti kiihottunut, ja tunne on valtaisa. Pelottaa hieman, en haluaisi palata normaaliin. Mieleni lienee matkalla vielä ensi viikon.
Koskaan ennen ei ole tuntunut siltä, että jotakin suurta olisi tulossa. Poskiakin kuumottaa. En haluaisi palata, mieleni halajaa ulkomaille. Haluan matkustaa vuoden tai enemmän.
Toisaalta on todella hienoa palata ja nähdä kaikki ystävät ja tuntea Suomi. Suomi on niin siisti ja kaunis (?). Olisipa kynä kuin Voltairella.
Kommentit