Istanbuliin vaikka väkisin: Gdańskista Masuriaan
Kesällä 1990 pyöräilimme Gdańskista Istanbuliin. Tämä on käsin kirjoitetusta päiväkirjastani. Ihmisistä käytän nimikirjaimia, ja tekstiä on hieman siistitty.
Kesällä 1990 lähdimme kolmen miehen voimin, minä, K ja V, pyöräilemään Gdańskista kohti Istanbulia. Matkan nimi oli päiväkirjassani ”Istanbuliin vaikka väkisin -kiertue”. V palasi Suomeen kesäkuun lopussa, ja jatkoimme K:n kanssa kahdestaan.
Perjantai 8.6.1990, Malbork
Yövymme teltoissa. Eilen ajoimme kokonaista sata kilometriä Gdańskista Malborkiin tietä, jolla oli paljon jalankulkijoita ja muuta liikennettä.
Lauantaiaamu 9.6.1990
Olemme Kretowiny-nimisen kylän vieressä olevalla leirintäalueella. Ilma on kaunis. Pelkään pahoin liian kuuman taas koituvan riesaksemme. Mainio leirintäalue: suuri, järven rannalla. Palvelut tosin hieman huonot.
Ajoimme eilen kahdesta lähtien tänne, ja matkaa kertyi liki sata jälleen. Huomenna olisi pakko pitää lepopäivä. Onneksi täällä on niin kaunista.
K ja V nukkuvat, joten nyt olisi hyvä hetki tutustua ihmisiin, joita täällä on paljon, lähinnä koulun loppumista juhlivia nuoria. Täytyy rikkoa kolmikkomme sisäänkääntynyt ilmapiiri ja alkaa tutustua paikallisiin. Puolassa on kuulemma paljon pasifisteja ja anarkisteja.
Malbork oli samanlainen kuin ennenkin. Linnassa oli muutama uusi näyttely, siinä muutokset. Leirintäalue oli aivan tyhjä.
Yksin olisi paljon antoisampaa matkustaa, mutta myös kamalasti paskempaa. Tavaroiden kanssa tulisi ongelmia heti, vahtiminen olisi vaikeata. Eiköhän kaksin ole ihan kiva.
Tänään siis Olsztyniin, jossa aikoinaan Kopernikus paljon puuhaili. Olsztynin jälkeen renkaat kohti Łódźia, joka on 2–3 päivänmatkan päässä.
Puolalainen maaseutu on ihmeen kaunis. Teitä varjostavat ikivanhat puukujat muuttaen ne liki tunneleiksi. Monia kyliä ei 45 vuoden sosialismi ole ehtinyt muuttaa lainkaan; jossakin on lisätty jokunen kerrostalo. Tienpinta on pääosin hyvä, joskus tosin nupukiveä.
Eläimiä täällä on erinomaisen paljon. Lehmiä, vasikoita ja kanoja kuopimassa joka paikassa. Puutetta ei pitäisi olla! Lampaita, ankkoja ja muita on vähemmän. Viljelylaikut ovat vihreät, ja heinä on jo seipäillä. Kaikki järvet eivät ole kuolleet. Kovasti niistä ainakin kalastetaan.
Lähdimme iltapäivällä ajelemaan kohti Olsztynia. Ajo sujui melko mainiosti, matkaa vain 50 km, vaikka oli vastatuuli. Perille ehdimme iltaruskossa ennen sateen puhkeamista. Illalla kävelimme puistossa.
Sunnuntai 10.6.1990
Aamupäivä kului kaupunkiin tutustuessa. Kiertelimme linnassa ja pällistelimme hieman museossa.
Lähdimme kohti Ostródaa, ja satoi melkoisesti. Eipä tuo haitannut, mutta jotenkin matka oli yhtä tuskaa. Ajoimme yhtä soittoa perille ja majoituimme hotelliin (6 dollaria).
Maanantai 11.6.1990
Ajaminen oli melkoista juhlaa. Pyörä kulki kuin siivillä, ja harmitti aivan pysähtyä 70 kilometrin jälkeen leirintäalueelle, vaikka paikka, Bachotek, oli mitä mainioin. Yö teltassa, ja veti pirusti.
Kommentit