Płock ja muuttunut Łódź

Kesällä 1990 pyöräilimme Gdańskista Istanbuliin. Tämä on käsin kirjoitetusta päiväkirjastani. Ihmisistä käytän nimikirjaimia, ja tekstiä on hieman siistitty.

Tiistai 12.6.1990

Päivä pitkässä matkassa: 110 km, joista viimeiset 40 km alle tunnissa ja 40 minuutissa. Melkoista. Muutamia mukavia paikkakuntia osui matkalle. Hirmuinen paahde auringosta. Yö retkeilymajassa, tai oikeastaan leikkimökissä.

Keskiviikko 13.6.1990

Vietämme ensimmäistä ja ansaittua lepopäivää Płockissa Veikselin rannalla. Lonely Planetin opas ei tiennyt mitään koko paikasta, vaikka tämä taitaa olla huomattavan ihastuttava joenrantakaupunki. Kaupungilla (no, onhan tämä noin Tampereen kokoinen) on melkoisen kaksinainen ilme: ikää on kertynyt jo 750 vuotta, mutta ainoat merkit siitä ovat vanha, parhaillaan korjattava linna ja sen pienehkö ympäristö. Loppuosa kaupungista on melko nuorta, tältä vuosisadalta.

Kaupunki on kaunis näin polttavan kuumana kesäpäivänä. Ilma kelpaa hengittämiseen, ainoastaan iltapäivän ruuhkatunteina kadut ovat tukehtumassa siniseen savuun.

Kirjoittelin viime syksynä, että Puola on jo kokenut ekokatastrofin. Nyt sitä on vaikea uskoa. Millainenhan Łódź on näin kesällä? Ehkä senkin synkät kujat ovat valjenneet?

Mitä Płockissa on sitten nähtävää? Kirkko, Veiksel, ihmiset. Puolalaiset kaupungit ovat ihan mielenkiintoisia sinänsä. Kiertelimme kylillä ja nautimme ajamattomuudesta. Pieniä yksityiskohtia olisi viljalti kirjoitettavissa, mutta niiden aika on myöhemmin.

Torstai 14.6.1990 (Ukkosen jumalan päivä)

Łowiczin jälkeen ajoimme vielä kymmenen kilometriä reitiltä sivuun leirintäalueelle. Illalla istuimme kylän ravintolassa, jossa paikalliset ukkelit kovasti kummastelivat meitä.

Perjantai 15.6.1990

Łódźiin. Hieman sadetta. Puolalainen ystäväni ei ollut kotona, eikä Budapestiin onnistunut soittaminen. Illalla keskustakierros. Pienoisten kommellusten jälkeen pääsimme yöksi paikallisen teknillisen korkeakoulun asuntolan vierashuoneeseen. Puolalainen ystävällisyys jälleen voimissaan.

Lauantai 16.6.1990

Kello lähenee aamuvarhaisella kymmentä. Soitin jo yhdeksältä ystävälleni, ja sovimme, että hän tulee tänne.

Puolalainen puhelinsysteemi on erikoinen: puhelin tuuttaa ikään kuin varattua noin 15 sekuntia ennen kuin yhdistää. Minähän luulin sitä todellakin varatuksi ja olin aivan hädissäni.

Łódź on muuttunut. Taloja on maalattu, pesty ja korjattu, kaupoissa on jonkin verran tavaraa, ja British Council on ilmaantunut paikalle. Pääkadulla vallitsee melkoinen markkinahumu. Ilma on parantunut, mikä johtuu varmaankin vuodenajasta. Ruuhka-aikana sitä voi kyllä vieläkin leikata sapelilla.

Ystäväni tuli, ja hänen kanssaan vierähti muutama tunti juttelussa. Illalla menimme katsomaan jalkapallon MM-kisojen ottelua.

Kommentit