Kallis Jugoslavia: Novi Sad ja Belgrad
Kesällä 1990 pyöräilimme Gdańskista Istanbuliin. Tämä on käsin kirjoitetusta päiväkirjastani. Ihmisistä käytän nimikirjaimia, ja tekstiä on hieman siistitty.
Pécsin päivistä ja Kroatian Osijekin kautta kulkeneesta matkasta en ehtinyt kirjoittaa mitään.
Torstai-ilta 12.7.1990, Novi Sad
Olemme kaupungissa nimeltä Novi Sad Pohjois-Jugoslaviassa. Jugoslavia on valuuttauudistuksen jälkeen kallis maa. Hintataso on sama kuin Länsi-Saksassa, ja asuminen on jopa kalliimpaa kuin Suomessa. Jotkin tuontielintarvikkeet ovat Suomeakin kalliimpia, esimerkiksi herkkusienet (noin puolen kilon purkki 40 markkaa).
Perjantai 13.7.1990
Ajoimme Novi Sadista Belgradiin. Matkasta, jonka piti olla vain 75 km, tuli kaikkine mutkineen ja etsiskelyineen tasan sata. Matkalla tapahtui kaikenlaista: K:n rengas paukahti kahdesti (kerran kuoppaan ja kerran nastaan), ja hän kaatui kyljelleen, kun ei ehtinyt laittaa jalkaa alle.
Tie oli huono: ensin lohkeillutta betonilaatoitusta ja sitten reikäistä asfalttia. Maisemat olivat välillä liki henkeäsalpaavia, välillä tasaisen ikävää, loputonta maissipeltoa. Novi Sadin jälkeen oli kahdeksan prosentin mäki noin 3–4 kilometrin ajan. Onneksi silloin oli vielä hieman voimia jäljellä.
Belgradissa poljimme ensin moottoritiellä ja sitten vanhalla sillalla raitiovaunukiskoilla autojen seassa. Kiipesimme melkoiselle mäelle yöpyäksemme retkeilymajassa. Hinta pudotti meidät maan pinnalle: 20 dollaria hengeltä. Hirvittävän kallis.
Leirintäalue oli tietysti kaupungin korkeimman mäen päällä. Kävelyksi meni. Alue on melko rauhallinen, suihkuissa on kuumaa vettä, ja muutenkin paikka on aivan passeli. Ajoin partani ja pesin hiukseni yli viikon tauon jälkeen. Keittelimme riisiä ja puuhailimme normaaleja iltatoimia.
Nyt istun leirintäalueen portin pielessä valomainoksen loisteessa kirjoittamassa. K nukkuu, joten saan olla hetken yksin. Pari naperoa leikkii meluisasti jotain, mutta he eivät pääse minun kirjalliseen maailmaani. Eivät tosin tunnu edes huomaavan minua.
Lauantai 14.7.1990, Belgrad
Aamun vietimme rauhallisesti makoillen leirintäalueella. Kirjoittelin, ja K kirjoitti kirjettä. Sitten ajelimme ratikalla kaupungille. Kävimme vanhassa keskustassa, linnalla ym. Kaupunki on kaunis, ja sijainti Tonavan rannalla takaa sille… ajatus hajosi täysin.
Onko Belgradista sitten jotain erikoista kerrottavaa? Kaupungista oli vaikea nauttia, koska rahaa ei ollut. Tarvitaanko kaupungista nauttimiseen rahaa?
Belgrad on tavattoman vauras, ainakin ulkopuolisen silmin. Kaupunkikuva on jopa rikkaampi kuin Wienissä: juoppoja ja surkimuksia ei näy. Kaupoissa on kallista, mutta Jugoslavian ja itäblokin teollisuuden tuotteita saa melko halpaan (eli Suomea halvempaan) hintaan. Länsimaiset tuontitavarat maksavat moninkertaisesti sen, mitä Suomessa. Valtiolla ei siis ole länsivaluuttaa, ja velatkin ovat melkoiset.
Kumpikin Lonely Planetin kartoissa esitetty ravintola oli muuttunut pelipaikaksi.
Niinpä, nyt olen käynyt Belgradissa. Tiedän, miltä se näyttää ja osittain mitä siellä on nähtävää (armeijamuseon piha oli mielenkiintoinen). Ehkäpä joskus takaisin Belgradiin…
Illalla keittelimme ruokaa ja lepäilimme.
Kommentit