Kuumeessa Kreikan halki Turkkiin

Kesällä 1990 pyöräilimme Gdańskista Istanbuliin. Tämä on käsin kirjoitetusta päiväkirjastani. Ihmisistä käytän nimikirjaimia, ja tekstiä on hieman siistitty.

Kirjoitettu Istanbulissa torstaina 2.8.1990 Euroopan puoleisella rautatieasemalla.

Kirjoittaminen on jäänyt liian pitkäksi aikaa. Kreikka vilahti ohitse, kärsin melkoisesta taudista, mutta kesken vastoinkäymisten myrskyn täytin 22 vuotta ja saavuimme Istanbuliin. Paljon on tapahtunut ja paljon olen nähnyt. Mitään en ole kirjoittanut. Perkele.

Jonkinlainen kauhea väsymys painaa. En usko enää kykeneväni kirjoittamaan, pelkään latteuksia. Kuinka monta päivää olenkaan jo menettänyt muistoistani? Tiedän, missä olemme olleet ja hieman mitä tehneet. Paljon näkemästäni on onneksi vielä tallessa; maisemat ja tunnelmat ovat jotenkin tallessa. Niiden kirjoittaminen tuoreeltaan onkin vaikeata. Kirjoitanpa ainakin listan puuttuvista päivistä.

Sunnuntai 22.7., loppuilta. Ravintolasta pilkkopimeään yöhön, ajelua valot päällä ja hirmuinen autovirta (auto sekunnissa muutoin liki tyhjällä tiellä). Lepoa tien vieressä ja yöksi joen suuntaan vinolle polulle muurahaisten kiusaksi.

Maanantai 23.7. Kamala herääminen polulla, aamiainen pikkukaupungissa. Ajelu Sandanskiin: siesta, kuume nousi ja selkä kipeytyi. Hirmuiset 30 km Kulataan ja täydellinen pysähtyminen. Yöksi bungalowiin aivan rajan pinnassa.

Tiistai 24.7. Hidasta ajelua Serresiin, Kreikkaan. Rajalla ongelmia. Melkoinen helle. Makoilua puistossa, puolikas meloni halvemmalla, yöksi mökkiin. Yöllä ilmavaivoja, ei unta, migreeni.

Keskiviikko 25.7. Taudin takia bussilla Kavalaan. Suomalaisia joka paikassa. Nukkumista ja illalla pienoinen kaupunkikierros, marketin avajaiset. Mielenkiintoinen paikka: palmuja, meri, turisteja. (Tienviitassa: Konstantinoupolis 460.)

Torstai 26.7. Kavalassa. Makoilua palmujen alla kivikkorannalla takkuisen hipin kanssa. Lyhyt päivä.

Perjantai 27.7. (Fanari). Sadetta aamulla, kevyt olo. Maasto tasaista, mutta voimat loppuivat silti. Kamala leirintäalue täynnä ihmisiä, meteliä ja paniikinomaista lomailua. Muurahaisten tarkkailua, hullu koira, turisteja. Päivällä Xanthi ja lakin osto.

Lauantai 28.7. Saksalaispariskunnan tapaaminen. Hirmuinen tuuli joko vastaan tai sivusta. Saksalainen Suomen ystävä. Mielettömän kauniit maisemat vuorilla, lampaita ja vuohia, puita ja lehtokujia. Aleksandroupolis on pikkupaikka. Yksityinen leirintäalue ja herkullinen ateria.

Sunnuntai 29.7. VASTATUULI ja pieniä eläimiä ilmassa. Turkin tulli oli mainio systeemi pihoineen. Surkeita leirintäalueita. Viimeiset kymmenen kilometriä yhtä helvettiä: suora tie ja hirmuisia mäkiä, joilla tuulen takia piti polkea myös alamäkeen. Yöksi tien vieressä olevaan hotelliin Keşanissa. Tingitty hinta, kebab, koko kaupungin sähkökatko ja sotilaita joka paikassa.

Maanantai 30.7. Saapuminen Istanbuliin bussilla nöyrinä miehinä. Vastatuuli, liikenne, tien ja maisemien tylsyys sekä hurjemmat mäet pakottivat ottamaan bussin Malkarasta. Teetä sotilaan ja tämän kaverin kanssa. Kamalasti auttajia Malkaran bussiasemalla. Kallis ja huono hotelli Istanbulissa, kävelyä kujilla, poste restante kiinni kello 18. Kaikki kaupat ovat auki kymmeneen sunnuntai-iltana. Hirmuinen hässäkkä ja meteli, kaoottinen liikenne. Ystävällisiä ihmisiä.

Piirsin päiväkirjaan pyörän ylämäessä ja tekstin ”YLÄMÄKEÄ AINA VAAN”.

Kommentit