Tonavan rotkoa pitkin Bulgariaan
Kesällä 1990 pyöräilimme Gdańskista Istanbuliin. Tämä on käsin kirjoitetusta päiväkirjastani. Ihmisistä käytän nimikirjaimia, ja tekstiä on hieman siistitty.
Sunnuntai 15.7.1990: Belgrad–Veliko Gradište
Lähdimme Belgradista ajoissa. Tie oli melko hyvässä kunnossa, mäetön ja nopea. Ilmakaan ei ollut liian lämmin. Matkasta ei ole juurikaan muistikuvaa.
Leirintäalue, jolle olimme aikoneet majoittua, kummitteli, ja niinpä jouduimme ajamaan vielä 40 km lähelle Veliko Gradištea. Pystytimme teltan varovasti tien alapuolelle pellolle. Yöllä KRIIK-lintu häiritsi kovin.
Maanantai 16.7.1990: Klokočevaciin
Romania toisella puolen jokea, raunioita ja ainakin 20 tunnelia. Tapasimme tanskalaisen pyöräilijän, joka yöpyi kanssamme. Yövyimme parkkipaikan yläpuolella rinteessä kamalan mäen päällä. Hyvää vettä.
Tiistai 17.7.1990: Klokočevac–Negotin–Vidin
Lähdimme kolmisin hirmuista vauhtia mäkeä alas. Tanskalainen ajoi keskellä tietä (miksi, en tiedä). Ajoimme yhdessä Negotiniin asti. Siellä korjautimme Bottecchian takalaakerin, ja hintaa tuli yli 300 dinaaria.
Rajalla pakollinen rahanvaihto ym. Yöksi bungalowiin Vidinissä. Melkoinen syöminki ja kylmä suihku.
Keskiviikko 18.7.1990, bulgarialainen pikkukylä Dimovo
Kylä, kuten kaikki muutkin tässä maassa, on aivan kuollut. Kaupat tyhjine hyllyineen ovat kiinni, ja ainoassa auki olevassa ravintolassa tuolit ovat pöydillä. Kaduilla on jokunen kuorma-auto ja aasin vetämä pikkuinen kärry. Ihmisiä ei juuri tapaa, jokunen ikivanha mummeli istuu penkillä.
Edelliseen kylään ajoimme saadaksemme jotain ruokaa. Heti kylän reunassa huomasin, että kuorma-autosta purettiin leipää: taloon kannettiin noin 15 laatikollista, ehkä 5–10 leipää kussakin. Jono oli jo valmiina ulkopuolella. Jonotettuani aikani kuumassa kärpäsparvessa pääsin myymälähuoneeseen. Seinät peitti vuosikausien lika, ja maalit olivat harmaantuneet. Hyllyt olivat tietysti aivan tyhjät, ellei muutamaa (varmaankin vanhaa) kalasäilykettä lasketa. Kärpäsiä lenteli sakeana likaisen myyntipöydän yllä. Hygienia on täällä suorastaan tuntematon.
Leipä on jollakin tapaa kortilla. En meinannut mitenkään saada kahta leipää, ennen kuin muut jonottajat (nähtävästi) vakuuttivat myyjälle, että K odottaa ulkona. Leipä sinänsä maistui hieman raa'alta (oli ainakin tuoretta). Hinta alle puoli levaa.
Ravintola, jossa nyt istumme, on varmaankin tyypillinen. Sisustus on kauttaaltaan punaista: matot, liinat, verhot, paneelit. Televisiosta kuuluu paikallista musiikkia surkealla äänellä. Ruokaa on, ja alle kymmenen ihmistä syö. Kärpäsiä on paljon.
Tiet Bulgariassa ovat melko hyviä ja rauhallisiakin, koska ihmisillä ei ole varaa autoihin. Mäkiä on melkoisen paljon, tappavan pitkiä ja jyrkkiä. Puita ei ole istutettu teiden reunoille, joten ajaminen on aika helvetillistä. Lämpötila hipoo 35–40 astetta, ja aurinko porottaa pilvettömältä taivaalta. Kuuma tuuli ei juuri viilennä. Eilinen oli vielä pahempi. Kastelimme päämme jääkylmässä lähteessä, ja ne kuivuivat 15 minuutissa.
Kommentit