Miksi pyöräily kannattaa
Maamme eripurainen hallitus yrittää kuumeisesti muutta rakenteita. Rakenneuudistus pitäisi saada aikaan, jotta kestävyysvaje supistuisi ja siitä sitten seuraisi vaikka mitä hyvää.
Hallituksen rakenneuudistus vaan ei ota syntyäkseen. Eripura on syvää; kaikki osapuolet lobbaavat omien etujensa puolesta. Mistään ei oikein voisi säästää. Siispä hallitus on päätymässä hyvin suomalaiseen ratkaisuun: säästetään kaikesta. Säästetään sieltä missä on selvää tuhlausta, säästetään sieltä missä säätöistä syntyy vain lisäkuluja ja eritoten näyttää olevan tapana säästää paikoista, joihin sijoittamalla voisi jatkossa vähentää menoja merkittävästi.
Jos hallitus oikeasti olisi tolkuissaan, se keskittyisi kestävyysvajetta täyttäessään enemmän kestävyyteen kuin vajeeseen. Koska suuri osa valtion (ja kuntien, joiden menot valtio usein joutuu maksamaan ja joiden rahat ovat yhtälailla peräisin suomalaisten yritysten ja kansalaisten ja maassamme muuten vaan oleskelevien ja yritystoimintaa harrastavien maksamista veroista) kuluu terveydenhuoltoon ja sairaiden parantamiseen ja peruuttamattomasti sairaiden saattohoitoon, luulisi, että kestävyyden parantamisessa keskityttäisiin keinoihin, joilla ihmiset pysyisivät pidempään terveinä.
Ihmisistä eli kansalaisista pitäisi saada kestävämpiä. Siihen on olemassa yksinkertainen keino: liikuntavajeen täyttäminen. Suurin osa ihmisistä ei liiku riittävästi, ei edes UKK-instituutin suosittelemaa 30 minuuttia reippaasti päivässä. Seurauksena on kaikenlaisia kremppoja: diabetestä, sydäntauteja, ummetusta, unettomuutta, korkeata verenpainetta, kaatumisia, ties mitä.
Kansa on siis saatava liikkeelle. Pakolla ei liikkeelle saa ketään, mutta vapaaehtoiseen liikkumiseenkin voi innostaa. Eräs parhaista liikuntamuodoista on pyöräily. Pyöräily parantaa ja pitää yllä kuntoa. Parantunut kunto yhdessä pienempien infrakustannusten kanssa maksaa pyöräilyyn sijoitetut rahat takaisin kahdeksankertaisesti Helsingin kaupungin selvityksen mukaan.
Jos maamme hallitus siis on tosissaan kestävyysvajeen täyttämisen kanssa, sen kannattaisi keskittyä enemmän liikuntavajeen täyttämiseen kuin keskinäiseen nahisteluun.
Keinoista lisää myöhemmissä kirjoituksissa.
Hallituksen rakenneuudistus vaan ei ota syntyäkseen. Eripura on syvää; kaikki osapuolet lobbaavat omien etujensa puolesta. Mistään ei oikein voisi säästää. Siispä hallitus on päätymässä hyvin suomalaiseen ratkaisuun: säästetään kaikesta. Säästetään sieltä missä on selvää tuhlausta, säästetään sieltä missä säätöistä syntyy vain lisäkuluja ja eritoten näyttää olevan tapana säästää paikoista, joihin sijoittamalla voisi jatkossa vähentää menoja merkittävästi.
 |
| Pyöräily sutjakoittaa! |
Jos hallitus oikeasti olisi tolkuissaan, se keskittyisi kestävyysvajetta täyttäessään enemmän kestävyyteen kuin vajeeseen. Koska suuri osa valtion (ja kuntien, joiden menot valtio usein joutuu maksamaan ja joiden rahat ovat yhtälailla peräisin suomalaisten yritysten ja kansalaisten ja maassamme muuten vaan oleskelevien ja yritystoimintaa harrastavien maksamista veroista) kuluu terveydenhuoltoon ja sairaiden parantamiseen ja peruuttamattomasti sairaiden saattohoitoon, luulisi, että kestävyyden parantamisessa keskityttäisiin keinoihin, joilla ihmiset pysyisivät pidempään terveinä.
Ihmisistä eli kansalaisista pitäisi saada kestävämpiä. Siihen on olemassa yksinkertainen keino: liikuntavajeen täyttäminen. Suurin osa ihmisistä ei liiku riittävästi, ei edes UKK-instituutin suosittelemaa 30 minuuttia reippaasti päivässä. Seurauksena on kaikenlaisia kremppoja: diabetestä, sydäntauteja, ummetusta, unettomuutta, korkeata verenpainetta, kaatumisia, ties mitä.
Kansa on siis saatava liikkeelle. Pakolla ei liikkeelle saa ketään, mutta vapaaehtoiseen liikkumiseenkin voi innostaa. Eräs parhaista liikuntamuodoista on pyöräily. Pyöräily parantaa ja pitää yllä kuntoa. Parantunut kunto yhdessä pienempien infrakustannusten kanssa maksaa pyöräilyyn sijoitetut rahat takaisin kahdeksankertaisesti Helsingin kaupungin selvityksen mukaan.
Jos maamme hallitus siis on tosissaan kestävyysvajeen täyttämisen kanssa, sen kannattaisi keskittyä enemmän liikuntavajeen täyttämiseen kuin keskinäiseen nahisteluun.
Keinoista lisää myöhemmissä kirjoituksissa.
Kommentit