Koronapäiväkirja #9, maanantai 30.3.2020
Päivät alkavat muistuttaa toisiaan. Heräämme, käymme aamukävelyllä Marjaniemen uimarannalla. Emme ui. Sekä meno- että paluumatkalla tervehdimme Roihuvuoren Sankku-ponia. Yleensä tapaamme sen aamulla aamiaiseltaan, kauraa ja heinää syömästä, silloin emme kyllä Sankkua kiinnosta laisinkaan.
Aamukävelyn jälkeen S aloittaa etätyöt työhuoneessamme. Minä vietän aikaani joko olohuoneessa tai makuuhuoneessa. Aivan liian paljon makoilen sohvalla tai sängyssä, mikä ei ole hyväksi ihmiselle, siis liiallinen selällään makoilu ja tietokoneen naputtelu. Ongelmaksi muodostuu välittömästi ortostaattinen huimaus eli sängystä noustessa tapahtuva verenpaineen lasku aivoissa ja siitä seuraava näkökentän pimeneminen. Niin kävi tänään muutaman kerran, putosin ihan polvilleni.
Pidemmällä aikavälillä liiallinen makoilu aiheuttaa asentohuimausta. Kerran sellaisen sain kiusakseni. Joten nyt pitäisi vähitellen ymmärtää istua välillä olohuoneen pöydän ääressä.
No, makoillessani tänään sain pikkuisen edistetyksi hengityskoneprojektia ja perehdyttyä covid-19-tautiin ja sen hoitomuotoihin. Kovin suuresti en kyllä voi olla saavutuksistani ylpeä, mutta parempi edes jotain kuin ei mitään. Lueskelin myös Grantaa, New York Book Reviewtä, Suomen Luontoa, Hesaria ja vähän kirjojakin.
Kävin iltakävelyllä, noin 12km ja 2,5 tuntia. Ensin 1,5 tuntia yksin ja sitten tunnin verran S:n kanssa. Käveleminen on selvästi suosittu ajanviete, joka paikassa, jopa metsäpoluilla tulee jatkuvasti muita ihmisiä vastaan. Siinä sitten yritämme toisiamme väistellä polulta puskaan.
Aika kuluu käsittämättömän nopeasti näin kotoillessa. Yhtäkkiä on ilta. Nyt kello on jo 20.30. Merkillistä. Vielä on muutama kiva juttu tekeillä.
Hyvä päivä. Maailman tapahtumista en tiedä, ehkäpä nekin ovat edes joltain osin hyviä ja toivoa antavia.
 |
| Kevät edistyy |
Aamukävelyn jälkeen S aloittaa etätyöt työhuoneessamme. Minä vietän aikaani joko olohuoneessa tai makuuhuoneessa. Aivan liian paljon makoilen sohvalla tai sängyssä, mikä ei ole hyväksi ihmiselle, siis liiallinen selällään makoilu ja tietokoneen naputtelu. Ongelmaksi muodostuu välittömästi ortostaattinen huimaus eli sängystä noustessa tapahtuva verenpaineen lasku aivoissa ja siitä seuraava näkökentän pimeneminen. Niin kävi tänään muutaman kerran, putosin ihan polvilleni.
Pidemmällä aikavälillä liiallinen makoilu aiheuttaa asentohuimausta. Kerran sellaisen sain kiusakseni. Joten nyt pitäisi vähitellen ymmärtää istua välillä olohuoneen pöydän ääressä.
No, makoillessani tänään sain pikkuisen edistetyksi hengityskoneprojektia ja perehdyttyä covid-19-tautiin ja sen hoitomuotoihin. Kovin suuresti en kyllä voi olla saavutuksistani ylpeä, mutta parempi edes jotain kuin ei mitään. Lueskelin myös Grantaa, New York Book Reviewtä, Suomen Luontoa, Hesaria ja vähän kirjojakin.
 |
| Päivän ja viikon askeleet |
 |
| Päivän kävelyt |
Aika kuluu käsittämättömän nopeasti näin kotoillessa. Yhtäkkiä on ilta. Nyt kello on jo 20.30. Merkillistä. Vielä on muutama kiva juttu tekeillä.
Hyvä päivä. Maailman tapahtumista en tiedä, ehkäpä nekin ovat edes joltain osin hyviä ja toivoa antavia.
Kommentit