Korona-app - miksi ja miten se toimii?

Poikkeustila käy vähitellen sekä psykologisesti että taloudellisesti kovin raskaaksi. Yhteiskunnan on vähitellen päästävä lähemmäs normaalitilaa. Jotta virus ei leviäisi heti uudestaan ja sairastuneet täyttäisi sairaaloita, on sairastuneet tunnistettava ja sairastuneiden virukselle altistamat löydettävä, testattava ja tarvittaessa eristettävä karanteeniin.

Maskejakin tarvitaan

Sairastuneet on helppo tunnistaa oirehtivien (ja ehkä satunnaisesti muidenkin) riittävällä testaamisella. Altistuneiden löytäminen sen sijaan ei ole helppoa ilman kännyköitä. Sairastunut on mahdollisesti ennen testiä liikkunut metrolla, käynyt kaupassa ja vaikka elokuvissa. Kukaan ei voi tietää eikä muistaa keitä elokuvissa on ollut samaan aikaan, metrosta puhumattakaan.

Tämän ongelman ratkaisuksi on ehdotettu korona-appia, joka pitää kirjaa kohtaamisista. App eli sovellus toimii seuraavasti.

1. Kännyköihin asennetaan sovellus, joka sekä lähettää että kuuntelee bluetooth-viestejä. Tässä esimerkissä meillä on sovellukset X ja Y matkapuhelimissa X ja Y. 
2. Sovellus X (matkapuhelimessa X) lähettää säännöllisin väliajoin satunnaisen (ja sovellukselle ainutkertaisen ja aina välillä vaihtuvan) viestin, vaikkapa "SJKÖAHJOJLIK13". Sovellus tallettaa lähettämänsä viestit, mutta ei mitään muuta - ei siis sijaintia, ajankohtaa, tms.
3. Sovellus Y (matkapuhelimessa Y) kuuntelee näitä satunnaisia viestejä ja jos se kuulee saman viestin esimerkiksi 5 minuutin ajan tarpeeksi läheltä, se tallettaa kuulemansa viestin, siis "SJKÖAHJOJLIK13". Näin sovellus Y ei talleta tietoja puhelimista, jotka ovat lähellä vain hetken. 
4. Sovellukset säilyttävät tiedot lähettämistään ja kuulemistaan viesteistä 14 päivän eli taudin itämisajan verran. 
5. Kun sovelluksen X omistaja (kännykän haltija) sairastuu, hän menee testiin. Jos testi varmistaa tartunnan, kännykän haltija antaa sovellukselle X luvan ladata muistissaan olevat 14 päivän aikana lähettämänsä viestit keskitettyyn tietokantaan. Viestit säilyvät keskitetyssä tietokannassa jonkin lyhyen ajan, vaikkapa pari päivää. 
6. Sovellus Y kyselee säännöllisin väliajoin keskitetyltä tietokannalta löytyykö tietokannasta sovelluksen Y muistissa olevia viestejä, siis tässä tapauksessa "SJKÖAHJOJLIK13". Jos löytyy, niin sovelluksen Y omistaja (kännykän haltija) on ollut lähellä sairastunutta ja sovellus Y kertoo omistajalle tarpeesta mennä välittömästi testiin. 
7. Jos testi kertoo, että sovelluksen Y haltija on sairastunut, sovelluksen Y haltija antaa sovellukselle luvan ladata muistissaan olevat viestit keskitettyyn tietokantaan.

Tällä tavoin rakennetut sovellukset eivät pidä kirjaa kännyköiden sijainnista tai mistään muusta arkaluontoisesta henkilötiedoista. Sovelluksen rakentaminen ei ole aivan yksinkertaista vaikka edellä esitetty periaate sitä onkin. Viestien ainutkertaisuuden varmistaminen siten, että niistä ei voi tunnistaa sovellusta/kännykkää vaatii huolellista suunnittelua. Muitakin tarkkuutta vaativia yksityiskohtia on monia.

Sovelluksen lisäksi on mietittävä miten altistunut pääsee nopeasti testiin, pitääkö hänen olla karanteenissa testituloksen valmistumiseen asti ja jos pitää niin missä ja monia muita sovellukseen itseensä liittymättömiä käytäntöjä. 

Ilmeisesti Apple ja Google ovat toteuttamassa tämän kaltaisen sovelluksen osia käyttöjärjestelmiinsä. Sen jälkeen varsinaisen sovelluskerroksen voi vaikka jokainen maa toteuttaa itse. Olennaista on, että kaikki sovellukset kaikissa maissa ovat yhteensopivia, jotta on mahdollista seurata altistusketjuja myös maiden välillä matkustettaessa. Luonnollisesti kaikissa maissa on oltava riittävä testausjärjestelmät ja käytännöt karanteeneille ja niin edespäin. 

Ilman tällaista sovellusta on hyvin vaikeata kuvitella paluuta poikkeustilasta normaalitilaan ainakaan ennen tehokkaiden lääkkeiden ja immuniteetin kehittävien rokotteiden kehittämistä.

(aiemmat koronapäiväkirjani)