Koronapäiväkirja #14, lauantai 4.4.2020

Jubbe, minä ja Cor Banyolesin järven rannalla

Epätodellinen tunnelma. Elämäni sujuu mukavasti, en käy kaukana kotoa, mutta toisaalta olen tottunut poikkeustilan rajoituksiin. En kaipaa Uudenmaan ulkopuolelle. Ruokaa saan kotiinkuljettuna enemmän kuin ehdin tai tohdin syödä. Muutama ystävä on ollut sairaana, mutta parantunut, mistä olen onnellinen.

Baareja on ikävä. En ollut aiemmin tajunnut miten tärkeätä ystävien kanssa baareissa (ja kahviloissa) istuminen ja juopottelu/kahvittelu onkaan. Näin tänään video When the pubs finally open. Kaipuuni baareihin, ihan vaan roihuvuorelaisiin, teki kipeää.

No, mitäs tänään? Nukuin myöhään, aina kello 9 asti. Järjestin eilen K-kaupasta saapuneet 5 laatikollista ruokaa ja käyttötavaroita kaappeihin. Meillä on nyt ruokaa moneksi viikoksi. Tuoreet kasvikset kyllä loppuvat alle viikossa, eiväthän ne muuten tuoreita olisikaan. Ruoka on kuitenkin sekä nautinto että polttoaine, joten mikä tahansa ruoka on parempi kuin ei ruokaa laisinkaan. Viikon pari ruuattomuus olisi mahdollinen, läskiä on ihan riittämiin, mutta mieluummin syön päivittäin kuin viikoittain.

Kävimme pyöräilemässä itäisessä Helsingissä. Mustavuoren kävelytiet olivat täynnä kuin Espa arki-iltäpäiväisin. Ihmettelin mistä ihmiset olivat tulleet, koska Mustavuoren lähellä ei ole paljon asutusta. Asia selvisi parkkipaikan ohi polkiessamme: kävelijät olivat saapuneet autoillaan. Laiskamadot!

Vaihdoin vihdoin kesärenkaat polkupyörääni. Toivottavasti takatalvea ei tule. Jos tulee, menen kävelylle.

Uusia covid-19-sairaustapauksia on taas testaamalla saatu selville. Sairaalassa on enemmän sairaita kuin eilen, kuolleita on 25 eli 6 enemmän kuin eilen. Tilanne on vielä hallinassa, ei lainkaan samanlainen kuin Italiassa tai USAn kaupungeissa. Toivottavasti tilanne ei yhtä pahaksi äidykään, toivottavasti teho-osastot eivät täyty äärimmilleen.