Biologinkadun kautta Sivukirjastoon - Helsingin 229. katu
Joskus noin 10 vuotta sitten, 42-vuotiaana, löysin itseni pyöräilemästä Sunan katuja pimeässä syysillassa. Ajattelin, että jo olen aikoihin elänyt: viettää nyt perjantaita pyöräilemällä espoolaisessa lähiöissä.
Ilmeisesti olen noista ajoista hieman taantunut. Tätä nykyä en millään malta viettää perjantai-iltaa pyöräilemällä, en sen paremmin Espoon kuin Helsingin lähiöissä. Huomasin regressioni yrittäessäni lähteä tutustumaan muutamaksi tunniksi Helsingin katuihin aakkosjärjestyksessä. Eihän siitä mitään tullut.
Polkaisin ensin Myllypuroon tsekkaamaan sata vuotta vanhoja linnoitteita. Ne olivat ennnallaan, joskin vähemmän vaikuttavia kuin keväisin. Kasvillisuus häivyttää juoksuhautojen synkkyyden. Myllypuro vaikutti muutenkin eläväiseltä, paljon lapsia ulkona leikkimässä, äitejä työntämässä lastenvaunuja, vanhuksia kauppakasseineen. Pidän kovasti Myllypuron rakenteesta, jossa autot eivät pääse alueen keskelle vaan joutuvat jäämään laidoille parkkiin.
Päivän ensimmäinen ja ainoaksi jäänyt katu oli Viikin Biologinkatu. Siinä ei varsinaisesti ole mitään erityisen merkittävää, mutta sen alapäässä on paikallinen kylätalo Lava, josta kirjoitin jo aiemmin Agronominraitin yhteydessä. Kylätalolla oli menossa jokin tapahtuma, jonka merkitys jäi pikaisella vilkaisulla epäselväksi.
Viikistä polkaisin Kallioon suosikkibaarini Sivukirjaston terassille. Sisätiloihinhan en näinä korona-aikoina vielä uskalla juopottelemaan. Terassilla oli kiva nauttia olutta, tarkkailla hyvinkin kansainvälisen oloista katuelämää ja unohtaa kaikki huolet. Olihan alkamassa aurinkoinen viikonloppu!
Kommentit