Haavikkopolku - ja tie - Helsingin 444.-445. kadut
Katupyöräilyprojektini eli Helsingin katujen pyöräileminen aakkosjärjestyksessä on ollut pysähdyksissä kolmisen kuukautta. Talvi oli luminen, jäinen, tuulinen ja kylmä. En saanut pyöräillyksi. Pyörätiet pitkin poikin Helsinkiä eivät nettiraportoinnin mukaan olleet huviajeluihin soveliaassa kunnossa.
Kevät on saapunut. Jää on sulanut, suurin osa hiekoitusepelistäkin on jo kerätty pois pyöräteiltä. Ei ole kylmä eikä sadakaan koko ajan. Joten on aika vähitellen taas jatkaa katupyöräilyprojektiani. Ei siksi, että minulla olisi pakkomielle kerätä katua. Vaan siksi, että katujen pyöräileminen aakkosjärjestyksessä tekee minut onnelliseksi. Näen uusia paikkoja, vanhoista paikoista huomaan uusia yksityiskohtia. Katselen kotikaupunkiani uteliaasti, aivan turistin tavoin. Retkiltä jää muistoja aivan toisella tavalla kuin tavanomaisilta moneen kertaan samaa reittiä poljetuilta pyörälenkeiltä.
Vuorossa olivat Haavikkopolku- ja tie. Ne ovat minulle tuttuja, koska asuin vuosina 1999-2002 Haavikotiellä. Maunula on kaunis 1950-luvulta peräisin oleva lähiö keskuspuiston vieressä. Talot ovat aikansa arkkitehtuurin mukaisia, toisistaan irrallaan. Katujen varsilla ja talojen tonteilla on paljon suuria puita.
Päivän retkeni olisi osa Helsingin osa-alueisiin tutustumista. Alkuperäinen ideani oli pyöräillä kaikilla osa-alueilla tammikuun ensimmäisten 15. päivän aikana, mutta nyt sain kaikki alueet polkaistuksi. Kesällä, jos sää ja kuntoni sallivat, yritän pyöräillä kaikilla Helsingin osa-alueilla yhden vuorokauden aikana. Siitä kertyisi varmaankin noin 250-280km.
Kommentit