Kyttä - Valentin Gendrot

 Eräs ensimmäisistä ostamistani kirjoista on Günter Wallraffin Pohjalla, jossa kirjailija soluttautuu turkkilaisten siirtolaisten yleisesti tekemiin töihin ja myöhemmin kirjassaan paljastaa näkemiään ja kokemiaan epäkohtia. Wallraff ei toki ollut ensimmäinen soluttautuja. Esimerkiksi George Orwell kirjoitti kokemuksistaan Lontoon ja Pariisin köyhien parissa kirjassaaan Down and out in Paris and London. Myöhemmin samanlaista toimittajuutta ja kirjailijuutta on harjoittanut muun muassa amerikkalainen Barbara Ehrenreich, jonka teokset ovat lukemisen arvoisia amerikkalaisen yhteiskunnan

ymmärätämiseksi. 

Ranskassa erilaisiin ammatteihin soluttautumista ja kokemuksistaan kirjoittamista on harjoittanut ainakin Valentin Gendrot. Hän on aiemmin soluttautunut autotehtaaseen, ulosottomieheksi ja ties mihin muuhun. Kirjaansa Kyttä varten Gendrot pyrki Ranskan täydennyspoliisien kolmikuukautiseen koulutukseen ja sen jälkeen poliisin töhin. 

Gendrot onnistuu osittaisesta paljastumisestaan (kurssikaverit löytävät netistä videon, jossa Gendrot selostaa aiempia soluttautumisiaan) huolimatta valmistumaan. Ensiksi hänet määrätään kuljettamaan potilaista Pariisin poliisin psykiatrisesta putkasta oikeuteen ja takaisin. Myöhemmin hän pääsee töihin Pariisin 19. kaupunginosan poliisiasemalle. Työtehtävät siellä vaihtelevat asiakaspalvelusta eli norkoilusta aseman ovella luotiliivit yllä aina partiointiin kaduilla. 

Poliisin paljastuu juuri niin rasistiseksi, homofoobiseksi ja väkivaltaiseksi kuin Gendrotin ennen soluttautumista lukemista tutkimuksista oli käynyt ilmi. Poliisit likimain vainoavat arabeja, afrikkalaisia, työttömiä, kadun ihmisiä. Usein poliisi pidättämisen tai sakottamisen sijaan vetää rosvoiksi luulemiaan turpaan. Putkaan päätyneille käy yleensä yhtä huonosti, kuonoon tulee että raikaa. 

Gendrot on aluksi järkyttynyt, mutta vähitellen seura tekee kaltaisekseen eikä hän enää välitä. Kirja loppuu tavallaan kesken, kun Gendrot irtisanoutuu. Kirja on muutenkin köykäinen verrattuna alussa mainitsemiiini esikuviinsa. Gendrot kuvailee kyllä näkemäänsä, mutta kuvaukset jäävät pinnalliseksi. Kuvausten välissä olevat referaatit tutkimuksista ovat nekin hieman ylimalkaisia. 

Kirja kannatta kuitenkin lukea ja miettiä miten paljon vastaavaa tapahtuu vaikka Suomessa.