Tie, totuus ja kuolema - Silvia Hosseini

 Teheranissa syntynyt ja koko elämänsä Suomessa viettänyt Silvia Hosseini on kirjoittanut esseekokoelman, joka yllättää joka sivullaan. Yllätyksiä tuottavat luonnollisesti aiheet, jotka vaihtelevat matkustamisen ilosta Jane Austenista innostuksensa saavaan Sanna Turusen näytelmän kritiikkiin ja sitten yhtäkkiä matkakirjeisiin rakastetulle Teheranista, jossa Hosseini käy tapaamassa sukulaisiaan ja aivan lopuksi Hosseinin oman perseen repeämiseen ja kivun ja sairaanhoidon pohtimiseen. 

Yllätyksiä aiheuttaa myös Hosseinin kieli. Hän kirjoittaa pääosin hyvin huoliteltua kieltä, akateemistakin. Sitten yhtäkkiä kappaleen keskelle ilmestyy puhekielisiä ja hyvin suorasukaisia huomioita vaikkapa näytelmän kirjoittajan laiskuudesta tai suomen sisällissodasta. 

Kirjassa on kolme osaa aivan nimensä mukaisesti: tie, totuus ja kuolema. Niistä kussakin on kolme esseetä. Tien esseet käsittelevät matkustamista ja kotiinpaluuta, islaminen vaikutusta Sisilian arkkitehtuuriin ja antiikin tieteen säilymiseen ja lopuksi beat-kirjallisuuden matkakertomuksia, erityisesti Matkalla-kääröteosta. 

Totuusosio käsittele Jane Austenin kirjaa Ylpeys ja ennakkoluulo, sen aikakauden avioliittojen perusteita, mainitus kirjan kätkettyä erotiikkaa ja tuloerojen kehittymistä ja vaikutuksia. Osuus päättyy esseeseen, jossa Hossein etsii itseään lyhyiden huomioiden kautta, teksti näyttää aivan Wittgensteinilta, mutta ei ole sitä. 

Kirjan viimeinen osio kertoo kuolemasta, linnuista, Leonard Cohenin runoudesta ja aivan lopuksi Hosseinia vaivaavasta perseen repeämisestä, josta Hossein päätyy pohtimaan aurinkokuninkaan hovitapoja ja omaa kuolevaisuuttaan. 

Mielenkiintoisesti Hossein tulee näiden eri aiheiden kautta kertoneeksi oman elämänkertansa. Niin tekee hyvä esseisti, koska hyvät esseet ovat aina henkilökohtaisia vaikka käsittelisivätkin yleisiä asioita.