Leikin varjolla / Liila Jokelin

Ylioppilaslehden uutuuskirjojen esitttelyssä kaikki kirjat saivat kyytiä,  Liila Jokelinin romaani Leikin varjolla muiden joukossa. Siitäkön nousi SoMe-kohu, ja minäkin sain tietää kirjasta. Varasin kirjan kirjastosta hetimiten ja sain sen toissapäivänä. Luin sen hetimiten eilen illalla ja tänään työmatkalla metrossa, mistä voi päätellä kirjan pitävän otteessaan, innostavan saamaan selville mitä kirjan henkilöille tapahtuu. Ei huono kirja niin tekisi, joten YL:n kyyditys meni hieman ohi maalistaan. 

Leikin varjolla kertoo kolmekymppisestä Verasta, joka on graduaan aloitteleva filosofian opiskelija. Vera tapaa luennolla Henrin, vajaan nelikymppisen lehtorin, joka on eronnut, mutta yhä kirjoittaa exänsä kanssa  rakkaudesta ja eroamisen filosofiasta ja jolla on alakoululainen lapsi. 

Suhde on myrskyisä, seksi hyvää ja fantasiat villejä. Veran gradu etenee, mutta suhde ei syvene hänen haluamallaan tavalla. Henri tapaa Veran mielestä liian usein exäänsä, joka asuu Turussa, joten yhteistä aikaa ei oikein siunaannu. Vera alkaa tuntea itsensä kolmanneksi pyöräksi.

Veralla on hyvä ystävä Elisa, jonka kanssa he käyvät läpi elämiään, Veran suhdetta. Myös Veran ex ja muut kaverit ovat keskeisessä osassa. Siinä missä Henrin elämä on kiireistä ja vastuiden raskauttamaan, Veran ystävistä suurin osa elää pidennettyä nuoruuttaan. On bileitä, matkoja, erilaisia päiheitä, moninisia suhteita. Elisalla on lapsi, mutta silti elämässä mutkia. 

Niin ja tietenkin Veran vanhemmat ovat eronneet: isä erikoinen telkkarimainosmaakari, joka jouluna järjestää strippareiden persekisa; äiti hieman originelli hipahtava joogaavinen miesytävineen.

Kirja kulkee Veran ja Henrin tapaamisten, rakastelujen ja riitojen kautta kohti loppuaan, jota en paljasta. Kannattaa lukea.

Kohutut seksikohtaukset ovat lopulta aika laimeita, melkeinpä Suomi-filmien pilvien katselua aktin jälkeen. Muutama ronskimpi akti kirjassa on, mutta samanlaisia painaa Ilta-Sanomat melkein päivittäin jutuissaan “naiset kertovat rohkeimmat seksimestansa”.

Lukekaa, pysykää ajan hermolla, ja ehkäpä älkää uskoko kaikkea lukemaanne.