Everestin tiikeri / Tenzing & Ullman

Tenzing ja Hillary valloittivat Everestin vuonna 1953. Saavutus oli suuri ja siitä seurannut julkaisuus ja mylläkkä sekoittivat hyvin vaatimattoman Tenzingin elämän. Hän sai palkintoja, mainetta, kunniaa ja mammonaa. Jotain julkisuudesta kertoo, että Tenzingin elämäkerta julkaistiin suomeksi jo vuonna 1955. 

Kirja kertoo sankariksi päätyneen miehen elämän. Ennen kuuluisaa vuorenvalloitusta hän (ja myös Hillary) olivat valloittaneet lukuisia vuoria. Englantilaisen retkikunnan mukana he päätyivät korkealle vuoren rinteelle ja sitten toisen parin epäonnistuttua huiputuksessaan saivat mahdollisuutensa. Tästä kaikesta Tenzing kertoo kirjassaan. 

Kiinnostavin osuus on tietenkin huipun saavuttaminen. Siitä Tenzing kertoo melkeinpä lakonisesti: oli kaunis sää, Hillary ja hän saapuivat huipulle samasta köydestä kiinnipitäen, Hillary hieman aiemmin, siis pari metriä. Tätä T ei pidä merkittävänä, kuten hän ei pidä omaa kansalaisuuttaan. Huipulla ei uskonnollisten fanaatikkojen harmiksi ollut jumalia (kumma miksi niiden aina kuvitellaan piileskelevän huipuilla). 

Liitän mukaan muutaman otteen kirjasta. Ne kuvaavat Tenzingin tapaa jutustella ja ajatella. Olipa samanlainen humanistinen asenne tarttunut huipulta koko ihmiskuntaan. Vaan ei. 

Nykyään Everestin huipulle pääsee tuhat kiipeilijä vuodessa. He kulkevat rinnettä ylös alas jonossa kuin suomalaiset ämpäreiden perässä. Tilanne on aivan älytön, kaukana Tenzingin asenteesta ja nöyryydestä. 

Kannattaa kuunnella Lotta Hintsan hastattelu Ylen Uutispodcastista. Hänkin on kovin skeptinen Everestin nykytilanteen suhteen.