Maailman kauhea vihreys / Benjamin Labatut

Tiede on kiehtovaa. Tieteilijöiden elämä historian pyörteissä, maanisen luovuuden keskellä, yhteiskunnan muutosten kourissa vasta kiehtovaa onkin. Siksi tieteilijöistä on tapana kirjoittaa teoksia, jotka kertovat miten heidän elämänsä ihmisinä on osa laajempaa yhteiskunnallista kehitystä ja miten poikkeuksellinen lahjakkuus jollain tai joillakin tieteen aloilla ei tee ihmisestä hyvää, jaloa tai edes kovin miellyttävää. 

Tällaisia kirjoja, populaaria tiedettä, on kirjoitettu enemmän kuin kukaan ehtii lukea. Silti niitä on kiva lukea sekä viihteenä että oppiakseen. Labatutin kirja on hyvin kirjoitettu, sujuvaa viihdetttä, mutta myös aiheensa perinpohjaisesti käsittelevä.

Kirja alkaa ensimmäisen maailman sodan juoksuhaudoista, joissa taistelukaasut tappavat, vammauttavat ja jossa tykistötulen keskellä eräs fyysikko ratkaisee Einsteinin yhtälöt kuukaudessa niiden julkistamisen jälkeen. Samaan aikaan kemisti Haber juonii uusia kaasuja, joista jalostuu myöhemmin hänen sukulaisiaan leireillä tappava Zyklon B. 

Myöhemmissä kappaleissa - kirjasta puolet muodostavassa kappaleessa - lukija saa seurata miten Schrödinger ja Heisenberg luovat kvanttifyysiikan perusteet. Siinä hommassa on molemmilta järki lähteä, voimat loppua syömättömyyteen ja ihmissuhteet ovat koetuksella. Tämä tarina on tuttu monista kirjoista eikä Labatut tietenkään tuo esille mitään uutta. Hän kyllä kertoo tarinan sujuvammin kuin  moni muu, joten jos asia ei ole vielä tuttu, tästä kirjasta sen oppii vähimmin vaivoin (minun lukemistani noin 15 eri kirjasta ainakin). 

Opettavaista viihdettä. Hyvää lukemista työmatkoille, kahviloihin ja vaikka after workeille perjantaisin.