Ei, ei ja vielä kerran ei - Nina Lykke

 Taannoin luin Lena Anderssonin romaaneita, jotka kertoivat nuoren naisen ja varatun miehen suhteesta. Kirjat olivat nerokkaita, hyvin tiiviitä ja tarkasti rakastajan ja rakastetun elämää ja sen ongelmia kuvaavia. 

Nina Lykken Ei, ei ja vielä kerran ei - romaani käsittelee samoja aiheita, mutta laajemmin. Siinä missä Andersson keskittyi rakastajan, nuoren naisen, elämän ja ajattelun ja tunteiden, tuskan, onnen ja epätoivon kuvaamiseen, Lykke laajentaa käsittelyn koskemaan myös vanhempaa miestä, hänen vaimoaan ja jopa parin lapsia. 

Kirjan tarina on pääpiirteissään ennalta arvattavissa. Hanne, 34-vuotias ministeriön työntekijä, on elänyt elämäänsä vapaana, mutta alkaa vähitellen tuskastua omaan tempoiluunsa. Hän on näet melko köykäisin syin (esimerkiksi miehen korkea ääni tai sammakkomaiset huulet) jättänyt jokaisen rakastettunsa. Vähitellen Hanne haluaisi vakiintua, perustaa perheen. 

Hanne erehtyy viettelemään pomonsa, ministeriön yksikönjohtajan Janin, baarissa. Jan on 50-vuotias, hänellä on samanikäinen vaimo ja kaksi poikaa. Jan syöksyy suhteeseen Hannen kanssa, ryhtyy elämään nuoruuttaan uudestaa, saa hukassa olleen viriiliytynsä takaisin. Suhde jatkuu ja katkeilee, Hanne ymmärtää, ettei tilanne ole hänen kannaltaan hyvä, biologinen kello tikittää, mutta Jan ei halua jättää Ingridiä. 

Tätä enempää en kerro juonesta, koska siinä on yllättäviä käänteitä kirjan loppupuolella. En halua pilata lukukokemusta. 

Lykke kirjoittaa sujuvasti ja tekee todella tarkkoja huomiota henkilöidensä elämästä. Hän kuvaa Hannen tilannetta nuoruuden kadotessa ja rakastajan rooliin päätyneenä eloisasti. On helppoa eläytyä Hannen ajatuksiin. Myös Janin valinnat kuvataan selkeästi, joskin Jan on kirjan henkilöistä ennalta-arvattavin, ehkäpä siksi, että vastaavia hahmoja on kirjoissa ja elokuvissa kuvattu usein.

Kirjan kuvaus oslolaisen keskiluokan elämää kaikessa yltäkylleisyydessään mainiosti. Kirjan lukemisen jälkeen lukija tuntee tuntevansa Oslon ja erityisesti sen omakotialueet hyvin.