Regarding the pain of others / Susan Sontag

 Regarding the pain of others / Susan Sontag

Kesällä 1988 asuin Helsingin Munkkiniemessä ja olin kesätöissä Nokia Datalla. Iltaisin kävin kaupungilla, levykaupoissa ja Akateemisessa kirjakaupassa. Eräänä päivänä ostin Susan Sontagin kirjan Illness as a metaphor, koska olin jostain lukenut Sontagista ja ajattelin nuorelle miehelle hyväksi lukea hänen viisaita sanojaan. Opin kirjasta mikä o metapfora, mutta muutoin en ymmärtänyt kirjaa. 

Muutama viikko sitten, 35 vuotta myöhemmin, lainasin ystävältäni Sontagin kirjan Regarding the pain of others, ja huomasin, että Sontagin kirjat eivät ole minulle yhtään helpommiksi muuttuneet. Minun on yhä vaikeata seurata hänen tapaansa argumentoida, ajatella. En kuitenkaan jättänyt kirjaa kesken, onhan se ohut ja minulla on yhä tarve näytellä itselleni fiksumpaa kuin olen. 

Kirja kertoo valokuvan ja sodan suhteesta, siitä mitä valokuva kertoo sodasta, ja miten toisten (eli kuvassa olevien) kipua käsittellään ja miten sillä luodaan merkityksiä. Sontag lähtee kauempaa historiasta, kuvataiteesta ja tavasta kertoa sodista, ja päätyy kuuluisien sotakuvien (lipunnosto japanilaisella saarella ja Berliinin Reichstagin katolla, vietnamissa sodasta otetut kuvat) kautta nykyaikaan, kuvien paljouteen. Erityisen pitkään hän käsittelee Sorajevon piiritystä ja sitä kuvanneita

Vaikken paljon ymmärtänyt, olisin kiinnostunut kuulemaan mitä Sontag sanoisi nykyisestä kuvamäärän liääntymisestä ja siitä, että viime aikaisista sodista olemme saaneet kummallisen vähän kuvia nähdäksemme, ja siitä miten drooneista ja ohjuksista kuvat vaikuttavat, ja miten tekoälyn helpotttama manipulaatio ja kuvien luominen muuttavat näkemystämme muiden kivusta. Valitettavasti Sontag ei elänyt näkemään tätä kaikkea.

Saatan lukea kirjan uudestaan, hitaammin, jos vaikka sittenkin ymmärtäisin siitä jotain.