Vapauden vahdit / Virpi Hämeen-Anttila

Virpi Hämeen-Anttilan dekkarisarjan yhdeksännessä osassa päähenkilö Björk, entinen ministeriön virkamies ja nykyisin appiukkonsa yrityksen varatoimitusjohtaja, saa lapsuudenystävältään, nykyisin komisariolta, tehtäväkseen auttaa murhien selvittelyssä. Tällä kertaa joku tai jotkut murhaavat näennäisen satunnaisesti ja murhattuaan tervaavat ruumiiden kasvot. 

Björk tarttuu toimeen ja apulaisensa Valkaman (nuori koulupoika Kalliosta) ratkaisee tietenkin mysteerin. Homma ei ole helppoa vaan Björk joutuu tälläkin kertaa naamioitumaan, käyttämään Valkamalta oppimiaan jujutsu-kikkoja ja jopa turvautumaan pistooliinsa. Samaan aikaan Björkin on pidettävä yllä suhteita appiukkoonsa, kihlattuunsa, ja myös serkkutyttöönsä, jonka avut näyttelijänä ovat taas ratkaisevat. 

Taustalla tässä kaikessa on 1920-luvun Helsinki, sen kujat, kadut, luokkaerot. Mukana on myös aimo annos politiikkaa, sisällissodan kaikuja ja Euroopassa vähitellen päätään nostavaa fasismia, inflaatiota. 

Olen lukenut useampia Björk-sarjan teoksia. Aluksi pidin niistä kovasti, mutta ilmeisesti sarjalle on käymässä kuten dekkarisarjoille käy. Hahmot muuttuvat pahvisemmiksi, heidän taustansa ja edellisten kirjojen tapahtumien kertaaminen vie yhä isomman osan kirjasta, ja osa viittauksista edellisiin teoksiin vaikuttaa turhilta ja lukijaa (jos hän ei ole edellisiä lukenut) turhauttavilta. Yhteiskunnallinen kuvaus muuttuu näyttämöksi, lavasteiksi ja sen kiinnostavuus heikkenee. 

Kirja on sujuva, sen juoni vetää mukanaa. Jos on muutama tuntia aikaa ja tekee mieli viihdyttää itseään dekkarilla, niin tätäkin Björkin seikkailua voi suositella. Toki ajan voi paremminkin käyttää, jos elämässä on kiire.