Mane

  The Spy who was left out in the cold / Time Tate Tima Taten kirja The Spy who was left out in the cold kertoo Michal Goleniewskin tarina. Tarina on uskomattomampi kuin yksikään näkemäni agenttielokuva.  Herra G oli puolalainen, joka ryhtyi toisen maailmansodan jälkeen työsktentelemään sekä Puolan että Neuvostoliiton tiedustelupalveluille. Jostain syystä hän ryhtyi lähettämään työssään käsiinsä saamiaan tietoja amerikkalaisille. Hän tiesi, että CIA oli KGB:n soluttama, siellä oli kaksoisagentteja. Siksi G yritti lähestyä FBI:tä ja sen johtoa. CIA kuitenkin sai tiedot haltuunsa ja onnistui pitämään herra G:n olemassaolon salassa KGB:n agentilta. Noin 3 vuoden ajan G lähetti arvokasta tiedustelutietoa CIA:lle, mutta sen jälkeen KGB alkoi päästä hänen jäljilleen. G jätti perheensä Puolaan, matkusti Itä-Berliiniin, otti mukaansa rakastajatterensa ja loikkasi USA:n konsulaattiin. Tämän jälkeen hän paljasti lukemattomia KGB:n agentteja niin Britannian, Israelin, USA:n että Ruotsin ...

Matkakirjan kirjoittaminen on vaikeata, jos ei satu olemaan Juoko Sirola!  Matkustaminen itsessään toistuu päivästä toiseen samanlaisena, joten siitä ei voi oikein kirjoittaa. Matkakohteiden nähtävyyksien luettelointi on myös työlästä luettavaa. Jotain muuta on keksittävä. Ruotsalainen Sven Lindqvist kehitti matkakirjasta tavan kertoa jostain muusta kuin matkasta - vaikkapa kolonialismin historiasta matkustaessaan Afrikassa. Samaa metodia ovat omilla tavoillaan hyödyntään myös Paul Theroux ja puolalainen mestari Ryszard Kapuściński. V.S. Naipaul myös hyödynsi matkoja muiden asioiden kertomiseen.  Jouko Sirola on omaksunut ja sisäistänyt menneiden mestareiden metkut ja kehittänyt uudet ja aivan omanlaiset metkunsa ja tapansa kertoa matkastaan ja sen myötä pääasiallisesta aiheestaan, Suomesta juuri nyt.  Sirolan kirjan päähenkilö ei ole Sirola itse vaan matka. Matka kulkee Suomea ympäri (pääasisassa) polkupyörällä. Matka lähtee Helsingistä itään, kulkee Kotkaan, siitä rajal...

Merkillinen kirja. Aloitin lukemisen illalla. Jo muutaman sivun jälkeen tulin hyvin apeaksi, itketti. Luin silti. Aloitin aamulla uudestaan uteliaana johtuiko iltainen apeuteni kirjasta ja kelloajasta. Osoittautui, että apeus johtui kirjasta jollain merkillisellä tavalla.  Kirjan päähenkilö on nuoruutensa tai sen loppumisen kanssa tuskaileva helsinkiläinen toimittaja. Hän käy kirjassa läpi elämäänsä, muistelee kouluaikoja, ensimmäisiä kertoja sitä ja tätä. Samalla hän elää elämäänsä vähän epävarmana toimittajana ja etsii merkityksiä. Ne vaikuttavat olevan vaikeasti saavutettavissa, mutta silti päähenkilö käy niitä ja kokemuksia hankkimassa UG-juhlista, jotka jatkuvat aamuun ja joissa erilaiset päihteet vaikuttavat milloin mitenkin. Yleensä aika vähän päähenkilöön, muihin enemmän.  Kirja kertoo 2010- ja 2022-lukujen elämästä. Sosiaalinen media on vahvasti läsnä, määrää kuvakulmia, elämääkin ja valintoja. Näiden asioiden kuvaus on kiinnostavaa - vai olisiko sittenkin tunnistetta...

  Naisten selli nro 3 / Kira Jarmysh  Anja osallistuu korruptionvastaiseen mielenosoitukseen Moskovassa ja joutuu pidätetyksi. On vuosi 2018. Mielenosoittamisesta normaali rangaistus on 10 päivää pidätyskeskuksessa, jonne Anja joutuu yhden putkassa viettämänsä yön jälkeen. Oikeudenkäynti on kafkamainen, pitkähköt kuulemiset ja niiden jälkeen parissa minuutissa kirjoitettu tuomio, jokaiselle sama.  Pidätyskeskus on kirjan päänäyttämö. Anja sijoitetaan selliin, jossa on 5 muuta naista, kukin pienistä rikkeistä tuomittuna. Joku on ajanut kortitta, toinen vastustanut poliisia ja joku prostituutiosta jäänyt kiinni. Naiset tutustuvat vähitellen toisiinsa, elävät pidätyskeskuksen sääntöjen ja tapojen mukaan, odottavat ruokailuita, pummaavat tupakkia naapurisellistä. Vähitellen Anja ja hänen kauttaa lukija tutustuu naisten elämiin, joista muodostuu kuvaus Venäjästä ja elämästä Venäjällä 2010-luvulla. Elämä on absurdia, satunnaista, välillä on rakkautta, välillä ja usein kännissä ...

Finnkinon Itiksen teatterissa oli maanantaina klo 20 alkavassa näytöksessä kanssani 3 muuta ihmistä. Liput maksoivat 16,5 euroa, mikä on mielestäni aika paljon, mutta ei 4 katsojan maksamat 66 euroa varmaankaan kattaneet kuluja.  Sainko rahalleni vastinetta? En oikeastaan vaikka Finnkinon luxe-salien tuolit ovat kyllä erittäin mukavat ja teatterin av-laitteisto moitteeton. Puitteet olivat siis kunnossa, ongelma oli sisällössä. Elokuva ei vain ollut kovin hyvä. Elokuva kertoo merkillisen murhatarinan 1930-luvun New Yorkissa. Lopussa tarinaan liittyy mukaan kommentaari fasismin noususta ja rikkaiden vallanhalusta. Elokuvan pääosissa ovat kaksi sotaveteraania ja heitä ranskalaisessa sairaalassa hoitanut nuori nainen. Kolmikko päätyy Amsterdamiin ja hassuttelee. Jossain vaiheessa mukaan tulevat sekopäiset vakoilijat. Sitten he palaavat Amerikkaan, kukin erikseen, joutuvat keskelle murhamysteeriä ja selvittävät sen. Välillä kolmikko - ja muutkin - purskahtavat laulamaan, elokuva vaihtuu...

Lokakuu 2022 · 107 Facebook-päivitystä 2.10.–31.10.2022 Interrailin 14.8.–9.10.2022 päivitykset ovat omina blogiteksteinään. Sunnuntai 2.10.2022 klo 11.43 · 1 kuva Pitkästä aikaa ensimmäinen aamu kotona Roihuvuoressa. Aivan ihana sää tulossa tänään, joten ohjelmassa ulkoilua: ensin tapaamaan Sankku-ponia, sitten Rioon kahville (Rio ensi viikolla lomalla, joten tänään on hyvä kahvitella) ja iltapäivällä fillarilla tutkimaan miten Helsinki on muuttunut elokuun alun jälkeen. Keskiviikkona matka jatkuu Bergeniin, koska sinne vie kaunis junarata ja interrail-lippuni voimassa 13.10. asti. Samalla ehkäpä tapaan ystäviäni Ruotsissa. Saapa nähdä onnistuuko. #aamumaailma #aamumaailma2022 #sun #sunrise #homesweethome #helsinki #roihuvuori #lumikintie #happiness #sunday Maanantai 3.10.2022 klo 13.01 · 4 kuvaa Roihuvuoresta pääsee nyt aivan mainiota baanaa pitkin Kahvisiskoille. 14km, 40min eikä tarvitse autojen metelistä ja lemusta kärsiä. Taidan jatkossa käyttää tätä uutta reittiä p...

Lokakuu 2022 · 3 päivitystä ryhmissä 6.10.–30.10.2022 Interrailin 14.8.–9.10.2022 omalle aikajanalle kirjoitetut päivitykset ovat omina blogiteksteinään. Torstai 6.10.2022 klo 21.26 · ryhmässä Maata pitkin matkustavat Päivän vinkki: junat Oslosta Bergeniin ovat täynnä. Tulin tänään Osloon ja meinasin käydä pe-su Bergenissä. Kaikki valoisan aikaan kulkevat junat ovat täynnä. Pimeällä Bergeniin ei kannata matkustaa. Jäin sitten 3 yöksi Osloon. Citybox Oslo majoittaa alle satasella yö lähellä asemaa. Tiistai 25.10.2022 klo 21.18 · ryhmässä Maata pitkin matkustavat Sisilia? Mikä on sinne mukavin ja silti suht nopea reitti junalla? Meinaan jos lähtisin kaamosta karkuun pariksi kuukaudeksi. Mieleen tulee ekana Hampurista päiväjunilla Milanoon/Bolognaan ja siitä nopealla Rooman kautta Napoliin jne. Vaan onko jokin muu kivempi tai nopeampi. Onko joku matkustanut Sisiliaan lähiaikoina? Sunnuntai 30.10.2022 klo 21.35 · Facebook-ryhmässä Jos satutte joskus lokakuun lopulla G...

Maanantai 10.10. ja tiistai 11.10.2022 Maanantaina kävin 550:n kyydissä Tapiolassa, takaisin 510 + 82. Tiistaina kirjastossa on kiva istua. Ulkona sataa aika rankasti. Tulin tänne fillarilla, ei satanut vielä silloin, oli kiva fillaroida. Aamiaiseksi puuroa ja kahvia Kahvisiskoilla. Väsäsin blogiini matkakertomusta, kävin Dong Bei Hussa syömässä ja nyt klo 15.08 istun Peloton-baarissa Suvilahdessa, kiva mesta, täällä voisi jatkossa enemmänkin hengailla. Keskiviikko 12.10. ja torstai 13.10.2022 Poljin Haltialaan ja Kannelmäkeen ja Kahvisiskoille, kuuntelin toisella korvalla podcastia kuulokkeilla. Se onnistuu aika hyvin, kuulen myös liikenteen, ainakin jos pikkuteillä polkee. Rikospodcast oli tänään, vuonna 1987 tapahtunut murha. Kirjastossa istuin Rotundan alakerrassa. Kävin kiinalaisessa, paljon sushia. Illalla kävin polkemassa 20 km ja nostelin puntteja. Torstaina kävin fillaroimassa Rion ja Lazzan jälkeen, pyörin Kruunuvuorenrannassa. Dynamolla kavereita, ja yksi tuttu kävi vai...

Turvapaikanhakijoiden Tuki ry järjestää Refugee Film Festivalia. Kävin avajaisnäytöksessä, jossa näin kolme lyhyt elokuvaa. Ennen elokuvia yhdistyksen edustajat kertoivat Afganistanin tilanteesta, joka on jäänyt muiden kriisien vuoksi uutispimentoon: Taleban vainoaa naisia, estää yli 12-vuotiaiden tyttöjen koulunkäynnin ja tappaa vähemmistöjä. Erityisen huono tilanne on hazari-kansalla, mutta myös hindut ja muut saavat osansa talebanien käsittämättömästä julmuudesta. Ongelmia on Suomessakin: turvapaikkahakemusten käsittely junnaa.  Ensimmäinen elokuva (Netflix documentary) kertoi nuoresta pariskunnasta, joka odotti ensimmäistä lasteen pakolaisleirillä Kabulissa. Mies yrittää parantaa asemaansa liittymällä armeijaan, mutta sukulaiset estävät sen talebanien kostouhan vuoksi. Jäljelle jää unikonviljelyyn osallistuminen, mistä seuraa addiktio. Lopussa mies on hoitolaitoksessa, nainen yrittää hoitaa pariskunnan kahta lasta.  Toinen elokuva kuvaa talebanien hyökkäystä Kabuliin syksy...

  Mainen osavaltiossa USA:n itärannikon pohjoisosassa on pieni kaupunki nimeltä Crosby. Siellä asuu Olive Kitteridge, opettaja, yhdessä miehensä Henryn kanssa. Henry on apteekkari. Heillä on poika nimeltään Christoffer.  Kaupungissa asuu myös paljon muita ihmisiä: opettajia, oppilaita, työläisiä, pariskuntia, nuoria ja vanhoja. Strout kertoo heidän elämistään kunnoittavasti ja tarkkanäköisesti. Pienessä kaupungissa ihmiset tuntevat toisensa ja heidän elämänsä kietoutuvat esimerkiksi koulun kautta toisiinsa.  Elämässä tulee vastaan kaikenlaista. On rakkautta, petollisuutta, väärinymmärrettyjä sanoja ja eleitä, katkeruutta menneistä, toivoa paremmasta tulevaisuudesta. Joidenkin elämä kulkee mainiosti, joidenkin junnaa paikallaa. Rakkauden vastapainoksi tapahtuu rikoksia. Strout käyttää pikkukaupunkia ja sen asukkaita ihmisyyden kuvaamiseen. Vaikka tapahtumat sattuvat kirjan henkilöille, lukija voi löytää ne omasta, sukulaistensa ja ystäviensä elämästä. Vanheneminen, tekemät...