Amsterdam / David O. Russell

Finnkinon Itiksen teatterissa oli maanantaina klo 20 alkavassa näytöksessä kanssani 3 muuta ihmistä. Liput maksoivat 16,5 euroa, mikä on mielestäni aika paljon, mutta ei 4 katsojan maksamat 66 euroa varmaankaan kattaneet kuluja. 

Sainko rahalleni vastinetta? En oikeastaan vaikka Finnkinon luxe-salien tuolit ovat kyllä erittäin mukavat ja teatterin av-laitteisto moitteeton. Puitteet olivat siis kunnossa, ongelma oli sisällössä. Elokuva ei vain ollut kovin hyvä.

Elokuva kertoo merkillisen murhatarinan 1930-luvun New Yorkissa. Lopussa tarinaan liittyy mukaan kommentaari fasismin noususta ja rikkaiden vallanhalusta. Elokuvan pääosissa ovat kaksi sotaveteraania ja heitä ranskalaisessa sairaalassa hoitanut nuori nainen. Kolmikko päätyy Amsterdamiin ja hassuttelee. Jossain vaiheessa mukaan tulevat sekopäiset vakoilijat. Sitten he palaavat Amerikkaan, kukin erikseen, joutuvat keskelle murhamysteeriä ja selvittävät sen. Välillä kolmikko - ja muutkin - purskahtavat laulamaan, elokuva vaihtuu mysteeristä musikaalikomediaksi. Tyylilaji vaihtelee merkillisesti.

Äsh, ei elokuvasta oikein voi enempää kertoa. No, ehkä sen, että 1930-luvun New Yorkista on saatu melko autenttisen näköinen, puvustukseen on laitettu rahaa ja elokuva on teknisesti kelpo työtä. 

Taitaa kyllä kulua hetkinen ennen kuin seuraavan kerran menen katsomaan amerikkalaista elokuvaa. Ei minulla ole varaa maksaa kolmen tuopin verran näin huonosta viihteestä.