Refugee Film Festival

Turvapaikanhakijoiden Tuki ry järjestää Refugee Film Festivalia. Kävin avajaisnäytöksessä, jossa näin kolme lyhyt elokuvaa. Ennen elokuvia yhdistyksen edustajat kertoivat Afganistanin tilanteesta, joka on jäänyt muiden kriisien vuoksi uutispimentoon: Taleban vainoaa naisia, estää yli 12-vuotiaiden tyttöjen koulunkäynnin ja tappaa vähemmistöjä. Erityisen huono tilanne on hazari-kansalla, mutta myös hindut ja muut saavat osansa talebanien käsittämättömästä julmuudesta. Ongelmia on Suomessakin: turvapaikkahakemusten käsittely junnaa. 

Ensimmäinen elokuva (Netflix documentary) kertoi nuoresta pariskunnasta, joka odotti ensimmäistä lasteen pakolaisleirillä Kabulissa. Mies yrittää parantaa asemaansa liittymällä armeijaan, mutta sukulaiset estävät sen talebanien kostouhan vuoksi. Jäljelle jää unikonviljelyyn osallistuminen, mistä seuraa addiktio. Lopussa mies on hoitolaitoksessa, nainen yrittää hoitaa pariskunnan kahta lasta. 

Toinen elokuva kuvaa talebanien hyökkäystä Kabuliin syksyllä 2021. Erilaisten näkökulmien kautta näemme miten tilanne kehittyy, epätoivo leviää, kaupunkin joutuu kaaokseen. 

Kolmas elokuva kertoo nuoresta kitaristista, jonka elämään talebanien käsittämätön musiikkiviha vähitellen tunkeutuu. Yliopistossa opiskellut mies ei voi olla soittamatta vaikka talebanit pahoinpitelevät hänet. Lopulta hän joutuu pakenemaan maasta. Lähdön hetki on pahaduttavan ahdistava, mies ja hänen vanhempansa tajuavat näkevänsä toisensa viimeistä kertaa. 

Hyvin opettavainen elokuvaesitys. Kummallisesti Afganistan on omastakin uutisseurannasta kadonnut, osin tarjonnan puutteen vuoksi ja osin tilanteen käsittämättömän toivottomuuden vuoksi. Miten kukaan ulkopuolelta voisi auttaa talebanin sortamaa kansaa? En tiedä, mutta ajattelin selvittää edes itselleni.