Mane

Maanantai 8.4.2024 Kävin lenkillä illalla, oli kivaa. Tuli ajettua Lehtisaaren kautta Perkkaalle ja sieltä ratikan reittiä himaan. 8 astetta, tyyntä, kulki 19,2 km/h, vaikka oli hitaita maisemapätkiäkin. Torstai 18.4.2024 Töihin fillarilla. Dynamolle mennessä tapasin tutun, joka on ryhtynyt ratikkakuskiksi. Vähänkös olen kade! Vielä 15-ratikkaa pääosin. Huikeaa! Perjantai 19.4.2024 Töissä jo klo 8.34, fillari metron kyydissä. On -2 astetta, ei viitsi riskeerata. Lauantai 20.4.2024 Kävin aamukahvilla torilla, oli lunta maassa. Sitten ajelin ympäriinsä ratikalla, istuin Ateneumin kahvilassa, näin myös Järnefeltin tauluja. Rion 5-vuotissynttäreillä kävin. Siinä koko päivä. Maanantai 22.4.2024 Ahdistaa tämän illan esitelmä pyörämatkailusta ja huominen maata pitkin -esitelmä jossain koulussa. Ihan meni tärinäksi. Työväenopiston luento meni hyvin. Sain siitä kahdet kehut seuraavana päivänä, oli kivaa jutella ja näyttää videoitakin. Olut sen jälkeen, toinenkin. Tiistai 23.4.2024 H...

Huhtikuu 2024 · 21 Facebook-päivitystä, joista 20 ryhmissä 1.4.–30.4.2024 Maanantai 1.4.2024 klo 17.17 · Facebook-ryhmässä Kauniin kevätpäivän kunniaksi pyöräilylaulu. https://youtu.be/9CC95URls5Y?si=XLmSKvrqM9oe3fDv Maanantai 8.4.2024 klo 11.04 · ryhmässä Uusi energiapolitiikka Haluaisin ymmärtää paremmin millaisia vaatimuksia energiantuotannon muutokset asettavat kantaverkolle ja sen luotettavuudelle seuraavien 10-15 vuoden aikana. Mistä pääsen alkuun? Onko olemassa jokin kirja, jonka lukemalla tajuan kantaverkon toiminnan periaatteet etc? Tai jokin sivusto, jota lukemalla voisin perehtyä asiaan. Tai voimmehan me tässä ketjussa keskustella asiasta ja oppia toisiltamme ihan jokainen. Taustalla minulla MSc isojen järjestelmien suunnittelusta MIT:stä ja 25 vuotta erilaisten järjestelmien suunnittelua, joten ymmärtänen melko teknistäkin tekstiä. Torstai 11.4.2024 klo 19.27 · Facebook-ryhmässä Asiantuntijat Kaupinmäki ja Vaarala kävivät Köpiksessä kuvaamassa paratiis...

In his book Chess and the art of enterprise architecture Gerben Wierda laments how enterprise architecture (EA) has failed. According to Wierda, the purpose of EA has been, since the term was coined back in 1980s, to make sure that large projects succeed and that there will be not be chaos, and that the cooperation among business and their IT departments works well.  This has not happened despite large resources allocated to EA. Many EA functions have spent way too much time on reference architecture, or have become decision approval institutions, and as such bottlenecks. As the important architecture decision usually happen in projects, of which the EA personnel is not well aware, EA cannot but accept what has happened.  After reading Wierda’s book (which by the way is available in the Kamppi office library), I came to think whether one explanation for the apparent failure of EA has been wrong focus.  What if the real, sensible purpose of EA is to make sure that the over...

Inkku Kärkkäisen esikoisromaanin päähenkilö on 36-vuotias Minna, Helsingin Punavuoressa asuva sinkku ja yrittäjä, joka auttaa kotinsa kanssa pulaan joutuneita ammattijärjestäjänä. Aiemmin Minna on työskennellyt toimistohommissa, mutta surkean pomon etc ansiosta hän innostui yrittäjyydestä.  Kirjassa kulkee rinnakkain ja toisiinsa kietoutuen kaksi tarinaa. Toisessa Minna tapaa asiakkaitaan, näkee millaista pääosin keskiluokkaisten ihmisten elämä on tavarapaljouden keskellä. Kodit ovat täynnä vaatteita, leluja, lehtiä, ja siivoamiseen ei riitä aikaa. Aika ja voimat kuluvat monilla lasten parissa, harrastuksiin kuljettamisessa.  Minnan asiakkaat ovat keskiluokkaisuudesta huolimatta moninaisia: on 7-lapsinen perhe, on ensimmäistä lastaan odottava nuoripari, on 90-vuotias miehensä menettänyt. Kaikkia heitä yhdistää tavarapaljouden lisäksi tarve puhua, jakaa huoliaan, joille arjessa ei ole kuulijaa. Ja niin Minna kuuntelee, roolissaan pysytellen neuvookin.  Asiakkaan tapaamises...

  Oi, liikuntatunnit. Ne olivat nastoja. En toki koskaan päässyt mukaan ensimmäiseen joukkueeseen pallopeleissä, koska minulla on jokin vika hahmotuskyvyssä, en näe missä pallo tarkalleen on. Ehkäpä silmäni liian liki toisiaan. Koskaan en pystynyt vetämään yhtään leukaa. Kuperkeikkaan ei ikinä aivoni minua saattaneet, saati sitten kärrypyörään. Vaan ihania muistoja vaikka kuinka. Ala-asteella pelasimme polttopalloa. Siinä olin hyvä, koska minun kroppani just sopiva heittämiseen. Samoin keihäänheitto oli kivaa: heitin lukiossa vauhditta 50m nuorisokeihäällä. Vauhdin kanssa koordinaationi hajosi ja keihäs lensi 20 metriä. Pesäpallossa menin aina takakentälle. Sieltä oli kiva heittää pallo kotipesään. Tai pesän yli mutaiseen rinteeseen, jos opettaja sattui olemaan lukkarina. Suunnistaminen oli myös eri nastaa. Laurikaisen Tuomon kanssa suunnistimme yhdessä: minä ajoin mopolla lähelle rasti, Tuomo juoksi rastille. Pärjäsimme oikein hyvin. Sitten kerran ala-asteella olimme uimahallissa....

Gerben Wierdan on työskennellyt sekä kokonaisarkkitehtina (enterprise archictect) että kokonaisarkkitehtuurin mallinnukseen tarkoitetun Archimate-mallinnuskielen kehittäjänä. Hän on myös kirjoittanut kielestä kirjan. Uudessa kirjassaan (siis minulle, kirja on vuodelta 2015) Wierda esittelee alan historian 1980-luvulta. Hän toteaa, että vaikka kokonaisarkkitehtuuri (KA tai englantilaisittain EA) on jo kauan luvannut, että sen menetelmiä noudattaen organisaatioiden tietojärjestelmät toimivat paremmin ja projektit onnistuvat useammin samalla kun monimutkaisuus pienenee. Näin ei useinkaan ole tapahtunut. Wierda esittelee monia syitä: KA-asiantuntijoiden taipumuksen määritellä viitearkkitehtuureita ja paksuja ohjeistoja, joita kukaan ei ehdi lukea ja jotka siksi eivät vaikuta mihinkään, KA:n etääntymisen tekemisestä pitkien määrittelyprojektien myötä, ja KA:n muuttumisen leimasimeksi, kun päätökset tehdään projekteissa ja tuodaan KA-toiminnon hyväksyttäväksi. Ja niin edelleen, kaikki tämä o...

Kevääll 1986 luin brittiläistä musiikkilehteä Tampereen Metso-kirjastossa. Lehti kehui minulle tuntemattoman New Model Army -yhtyeen uutta levyä. Ryntäsin levykauppaa, varmaankin Epesiin, ja ostin levyn. Kotona kuuntelin levyn heti alusta loppuun, sitten uudestaan.  Innostuin NMA:n musiikista ja sanoituksista. Innostukseni tarttui ystäviini, ja sen koommin olemme NMA:n musiikkia seuraanneet, osa näihin päiviin asti, itseltäni uuden musiikin kuuntelu on vähentynyt. Olen nähnyt NMA:n keikalla ainakin 1987 Helsingissä Tavastialla, 1988 Dinosaur-rokissa Mikkelissä, 1991 Tukholmassa, Bostonissa 2005, ja Helsingissä ainakin vuosina 2010, 2019 ja 2024. Ehkäpä muuallakin, en muista.  NMA:n ainoa alkuperäinen jäsen on yhtyeen perustaja Justin Sullivan, jonka karismaattinen, jopa pelottava esiintymistapa houkuttelee minut ja monet muut kerta toisensa jälkeen keikoilleen. Yhtyeen kokoonpano vaihtelee, tällä kertaa yhtyeessä oli laulaja-kitarista Sullivanin lisäksi kitarista, basisti, rum...

Miltä maistuu ensimmäinen siemaus olutta? Mitä tapahtuu ennen sitä, miten olut huulilla vaahtona tuntuu? Entä millaista on katsella Ranskan ympäriajoa kuumana kesäpäivänä ikkunaluukkujen ollessa kiini? Onko kesäine retki vadelmapensaiden luo kohokohtana verrattavissa juuri kypsyneiden tomaattien poimimiseen sateisessa puutarhassa? Ja millaista on soittaa puhelimella puhelinkioskista - ja miten puhelussa ei ole olennaista mitä sanoo vaan se mitä kuulee? Entä miten maaseudun kirjastoautosta voi tyytyä valitsemaan vain 12 kirjaa, ja miten suuri ilo, jos virkailija armahtaa kolmannentoista lumisena joulukuun iltapäivänä?  Entä millaista on kulkea aseman liukukäytävällä, ehkäpä matkalla sunnuntaina ystävän luo, tai millaista on sunnuntaina, kun ystävät ovat lähteneet ja voi juoda pullosta viimeisen huikan ja laskea itselleen lämpimän kylvyn? Tai miten aamun lehti rauhoittaa, miten kahvin kirpeys pehmentää kipeätä tekevät uutiset ja miten urheilun toistuvuus, seuraavan pelin ja revanssin...

Toisen maailmansodan jälkeen Berliiniä miehitysvaltojen kesken Sonnenaalleen itäpää jäi Neuvostoliiton vyöhykkeelle, ja vuonna 1961 sen poikki rakennettiin muuri. Muurin itäpuolelle jäi taloja aivan muuriin kiinni, kadulla oli rajan ylistyspaikka ja länsipuolella näköalatasanne, josta vapaan maailman kansalaiset saattoivat tarkastella itäisen Berliinin asukkaiden elämää.  Sonnenalleen taloissa, muurin vieressä, teinivuosiaan elävät Micha, Mario ja Mirianm, joihin kulmakunnan pojat Micha etunenässä ovat kaikki ihanstuneita. Kirja seuraa kolmikon ja heidän kavereidensa elämää, möhläyksiä, ensirakkauksia, Itä-Saksan omalaatuisessa maailmassa. Kaikki on tarkasti säänneltyä, naapurin vahtaavat toisiaan, mutta elämä on silti samankaltaista kuin missä tahansa yhteiskunnassa. Teinit etsivät toisiaan ja itsejään, intoilevat musiikista, ujostelevat ihastustensa läsnäollessa. Vanhemmat yrittävät lapsilleen parasta, kuten Michan äiti, joka haaveilee Michalle tulevaisuutta Moskovan yliopistossa...

 Oli suuri ilo ja kunnia saada luennoida noin 50 innokkaalle - ja kysyväiselle - kuulijalle maata pitkin matkustamisesta Helsingin työväenopistossa huhtikuussa 2024.  Opin itsekin uutta, kun kerroin matkojan valmistelusta, junista, aikataulujen löytämisestä, ja ties mistä muusta. On kiva kertoa asiasta, josta on todella kiinnostunut.  Klikkaa kuvaa =>   tai avaa pdf