Chess and the art of enterprise architecture / Gerben Wierda

Gerben Wierdan on työskennellyt sekä kokonaisarkkitehtina (enterprise archictect) että kokonaisarkkitehtuurin mallinnukseen tarkoitetun Archimate-mallinnuskielen kehittäjänä. Hän on myös kirjoittanut kielestä kirjan.

Uudessa kirjassaan (siis minulle, kirja on vuodelta 2015) Wierda esittelee alan historian 1980-luvulta. Hän toteaa, että vaikka kokonaisarkkitehtuuri (KA tai englantilaisittain EA) on jo kauan luvannut, että sen menetelmiä noudattaen organisaatioiden tietojärjestelmät toimivat paremmin ja projektit onnistuvat useammin samalla kun monimutkaisuus pienenee.

Näin ei useinkaan ole tapahtunut. Wierda esittelee monia syitä: KA-asiantuntijoiden taipumuksen määritellä viitearkkitehtuureita ja paksuja ohjeistoja, joita kukaan ei ehdi lukea ja jotka siksi eivät vaikuta mihinkään, KA:n etääntymisen tekemisestä pitkien määrittelyprojektien myötä, ja KA:n muuttumisen leimasimeksi, kun päätökset tehdään projekteissa ja tuodaan KA-toiminnon hyväksyttäväksi. Ja niin edelleen, kaikki tämä on tuttua KA:n parissa työskenteleville.

Wierdan kiehtovin keskustelu ja ajatus koskee KA-menetelmien tavoitetta määritellä organisaation strategian toteuttava tulevaisuuden arkkitehtuuri ja sitten tämän tulevan tilan ja nykytilan välisen ero hahmottamisen kautta päätellä mitä ja milloin pitäisi muuttaa. Wierdan mukaan tämä harvoin onnistuu.

Tästä olen samaa mieltä. Tavoitetilan johtaminen strategiasta on mahdotonta jo siksi, että strategiat muuttuvat nopeammin (usein vuosittain) kuin isompia IT-projekteja on edes mahdollista käynnistää. Strategiaan määrittämään tulevaisuuteen tähtääminen on liikkuvaan ja osin hahmottomaan maaliin tähtäämistä.

On paljon hedelmällisempää pyrkiä määrittelemään oletukset, joihin yrityksen strategiat perustuvat. Jokainen yritys tai organisaatio olettaa maailmasta (asiakkaistaan, toimittajistaan, teknologiasta, etc) asioita, jotka ovat sen kaikkien toinen toistaan seuraavien strategioiden taustalla. Oletukset rikkovat strategiaehdotukset eivät menesty, niitä on mahdotonta toteuttaa kulttuurisista, organisatorisista ja myös IT-syistä.

Kun määrittelemme KA:n tavoitetilan sijaan joukon oletuksia, joiden rikkoutumista vahdimme, pystymme pitämään yrityksen/organisaation KA:n hallinnassa. Tiedämme millaisia järjestelmiä on hankittava, miten ne on kytkettävä toisiinsa siten, että oletuksia rikkomattomat strategiat ovat mahdollisia.

Oletusten lisäksi on hyvä määritellä muita rajaehtoja, yleensä määrällisiä: on vain yksi ERP, maksimissaan kaksi tietovarastoa, mutta asiakasrajapintoja saa olla kuinka monta tahansa.

Jos voisimme siirtyä TOGAF-tyylisestä tavoitetila-aaveiden metsästyksestä oletusten määrittelyyn, KA:n voisi onnistua.