Liikuntatunneilla oli nastaa!
Oi, liikuntatunnit. Ne olivat nastoja.
En toki koskaan päässyt mukaan ensimmäiseen joukkueeseen pallopeleissä, koska minulla on jokin vika hahmotuskyvyssä, en näe missä pallo tarkalleen on. Ehkäpä silmäni liian liki toisiaan.
Koskaan en pystynyt vetämään yhtään leukaa. Kuperkeikkaan ei ikinä aivoni minua saattaneet, saati sitten kärrypyörään.
Ala-asteella pelasimme polttopalloa. Siinä olin hyvä, koska minun kroppani just sopiva heittämiseen. Samoin keihäänheitto oli kivaa: heitin lukiossa vauhditta 50m nuorisokeihäällä. Vauhdin kanssa koordinaationi hajosi ja keihäs lensi 20 metriä.
Pesäpallossa menin aina takakentälle. Sieltä oli kiva heittää pallo kotipesään. Tai pesän yli mutaiseen rinteeseen, jos opettaja sattui olemaan lukkarina.
Suunnistaminen oli myös eri nastaa. Laurikaisen Tuomon kanssa suunnistimme yhdessä: minä ajoin mopolla lähelle rasti, Tuomo juoksi rastille. Pärjäsimme oikein hyvin.
Sitten kerran ala-asteella olimme uimahallissa. Hyppäsin ponnistuslaudalta pää edellä veteen. Sielläpä oli kaverin kantapää vastassa. Kaverin oli vähän aikaa hankalaa kävellä, mutta minulle ei tullut edes kuhmua.
Lukiossa ohjelmassa oli 1500 metrin juoksu. Lähdimme Laurikaisen kanssa reippaasti matkaan, mikä yllätti opettajan. Vielä enemmän hän yllättyi, kun painoimme kaarteen pitkäksi ja 2 metriä korkea aidan yli kentältä pois.
Kylläpä on kivoja muistoja koulun liikuntatunneilta. Ei voi valittaa
Kommentit