Pimeät kuut / Tommi Kinnunen

Onneksi mies voi kirjoittaa kirjan, jonka minäkertojapäähenkilö on nainen, ja lisäksi menneisyydestä. Jos ei voisi, kuten teatterissa joskus on käynyt, Tommi Kinnusen suurenmoinen Pimeät kuut olisi jäänyt kirjoittamatta ja olisimme yhteisönä köyhempiä ja typerämpiä. 

Kirja kertoo opettajattaresta, joka päätyy opettajaksi pieneen kylään itärajan tuntumassa. Eletään sodan jälkeistä aikaa, rajaseudulla ihmiset asuvat perunakellareissa, taloja vasta rakennetaan. Kylään pääsee vain veneellä, tietä ei ole, talot ovat hajallaan metsässä, koulu homeinen parakki. Opettajan tehtävänä on opettaa montaa luokka-astetta yhtäaikaa, kirjoja ei ole, kyniä ei ole, paperia ei ole. Koulun johtokunta koostuu kylän isännistä, jotka halveksuvat naisopettajaa.

Opettaja on jo iäkäs, 61-vuotias, terveys reistailee. Se ei estä häntä pistämästä isäntiä kuriin, toistamasta heille, että opettajana hän tekee opettajan työt, ei siivoa vessoja eikä järjestä ties mitä. Kirja ottaa vahvasti kantaa kutsumusammatteihin, opettaja toteaa usein miten opettajan kuvitellaan olevan töissä kutsumuksesta, mutta kunnanviskaalit ja lääkärit on näemmä pakotettu hommiin. Opettaja myös useasti ihmettelee miten koulutuksesta, oppilaiden kirjoista voi aina säästää, mutta teistä ja ties mistä miehisestä ei. 

Kirja ottaa siis osaa nykyiseen keskusteluun säästöistä ja siitä mihin meillä kansakuntana on varaa ja mihin ei vaikuta olevan. Hienolla, vaivihkaislla, osoittelemattomalla tavallla. 

Kirjan tapahtumat sijoittuvat yhteen talveen. Lukija saa seurata syrjäseudun elämää läheltä, sään ja vuodenkierron oikkuja. Keskittymällä yhteen talveen ja sodan jälkeiseen aikaan Kinnunen pystyy tiivistämään kerronnan olennaisiin asioihin. Niitä ovat edellä mainitun lisäksi sodan mielettömyys ja vaikutukset ihmisten, lastenkin mieliin ja ruumiisiin. Kirjan kuvaukset ihmisten rikkinäisyydestä ovat riipaisevia. Kirja on vähintäänkin Tuntemattoman sotilaan veroinen sodanvastaisuudessaan.

Opettajattaren elämä on kattanut Suomen historian 1800-luvun lopusta, mikä antaa Kinnuselle mahdollisuuden luoda henkilöilleen taustan, joka kirjan lopussa yllättää. En kerro juonesta sen enenmpää, koska mielestäni tämä kirja jokaisen pitäisi tänä keväänä lukea.