Nukketeatteri / Tiina Taipale

Asetelma: tulevaisuus, aika jolloin teköäly ja robotiikka pystyvät rakentamaan aidon oloisia kumppaneita, jotka voidaan opettaa ja kouluttaa juuri kunkin asiakkaan fantasioiden ja toiveiden mukaan. Pääosassa kumppanit Sue ja Penelope, heidän omistajansa Oscar, kehittäjänsä Nora ja mies, joka pääsee viettämään aikaa, yötä Penelopen kanssa samalla kuin hänen vaimonsa ja Oscar, ehkä, viettävät aikaa Suen kanssa. 

Mies ei haluakaan seksi, ei vaikka Penelope sitä tarjoaa, viettelee, kuten on hänelle ohjelmoitu. He viettävät yön, aamun, ja päivän keskustellen. Me kuulemme vain Penelopen, miehen puhe ei ole meille tarjolla, on kuin kuulisimme puolet, Teams-kokouksen, jossa osallistujille on kuulokkeet. Saamme siis täydentää, keksiä kysymykset Penelopen vastauksiin. 

Vastaukset ovat pitkiä, perusteellisia, ja vähitellen Oscarin ja Noran, ja hiedän rakentamiensa seuralaisten suhteet, historia, intohimot paljastuvat. Välillä Penelope, itseään synteettiseksi kutsuva, kertoo Oscarilla, orgaaniselle, millaisia orgaanisest ovat, ja nämä kertomukset pitenevät, muuttuvat luennoiksi. Joskus ne tuskastuttavat lukijan. 

Tarina etenee, saamme pohtia ihmisyyden ja robotiikan suhteita, tekniikan filosofiaa. Opimme paljon, myös ja erityisesti kohdista, jotka eivät ole luentoja. 

Kirjan loppu viipyilee, ja sitten yhtäkkiä saamme selityksen miksi olemme lukeneet vain Penelopen vuorosanat. 

Kirjan muoto on erikoinen, kiinnostava ja pääosin onnistunut. Joissakin kohdin luennot ovat pitkiä, tarkoituksellisia, mutta ne voi lukea kepeän nopeasti.