Alkuhuuto / Ossi Nyman

Suomen kuvalehti (11/2025) kertoo miten yhä useampi mies on yksinäinen, ei siis parisuhteessa, ja miten yksinäisyys katkeroittaa, tuottaa jopa ihmisvihaa. Artikkelin mukaan syynä ovat muun muassa naisten parempi koulutus, treffimahdollisuuksien tinderöityminen, ja miesten huonommat tulot, ja ehkäpä yllättäen tasa-arvon korostavien asenteuden heikkous Suomessa. Tutkimusten mukaan tasa-arvoiset asenteet tuottavat parisuhteita.

Ossi Nymanin uusin romaani Alkuhuuto käsittelee samoja teemoja kaunokirjallisesti. Toivo on keski-ikäinen bussikuski, yksinäinen, itseään vähättelevä, nukkekotia rakentava, mutta silti sen verran aloitteellinen, että käyttää seksiseuranhakupalvelua kännykällään. 

Palvelussa Toivo tapaa ikäisensä kassalla työskentelevän, elämäänsä kyllästyneen, Toivosta toivoa ja iloa hakevan Marjutin. Heille syntyy suhde, jonka Toivo ymmärtää väärin. Hän luulee löytäneensä rakkauden, ostaa kihlasormuksensa, mutta Marjut onkin vain etsimässä parempaa seksiä. Hänen aviomiehensä, Namibiassa tapaamansa syvästi uskonnollinen Faith, on kyllästymiseen asti tuttu ja sängystä huono tai ainakin intohimoa herättämätön. 

Toivoa ja Faithia yhdistää muukalaisviha. Toivo yksinkertaisesti vihaa ulkomaalaisia, heitä ei pitäisi olla Suomessa. Faith taas halveksii huonosti kotoutuneita ja aikoo muukalaisvihaisen puolueen ehdokkaaksi. 

Kolmiodraama, jossa on neljänsiäkin pyöriä, ja josta kirjan aikana paljastuu muutakin. 

Kirjaa voi lukea vain kolmiodraamana, mutta myös osana keskustelua Suomen (maailman) tilasta. Varsinkin Toivon, joka on on kirjan päähenkilö, Nyman pystyy käsittelemään yksinäisyyttä, ulkopuolisuutta, toivottomuutta, kerta toisensa jälkeen romahtavaa toivoa. Marjut ja Faith (ja muutama muu henkilö) ovat enemmän Toivon tarinan tukena, hieman statisteinakin, täyttämässä kirjan viestiä, vaikkakin Marjut on hyvin tunnistettava vasemmistolainen hahmo 2000-luvun alusta. 

Kirja sijoittuu pandemian loppuun, mikä antaa Nymanille mahdollisuuksia leikkiä maskeilla hyvin taitavasti ja monimerkityksellisti. 

Parasta nykykirjallisuuttaa. Hauska, mutta ei hotakaisnokkela, mikä on aina suuri saavutus maamme kirjallisuudessa.