Suden jälki / Kerstin Ekman

Uffe ja Inga ovat ostaneet eläkevuoksikseen talon maalta Uffen kotitilan läheltä. Heillä on paljon metsää, jossa viettää aikaa ja metsästää. Uffe on ollut jo pitkään metsästysseuran puheenjohtaja, määrännyt milloin jahti alkaa ja loppuu. Nyt hänen voimansa alkavat ehtyä, sydän temppuilee ja muistot alkavat vaivata. 

Kirjan alussa Uffe on metsällä. Hänellä on pienen mäen päällä vanha asuntovaunu, jossa hän viettää aikaa jo ikääntyneen koiransa kanssa eläimiä tarkkaillen. Yhtäkkiä Uffe näkee ison suden, joka on hetken vaunun lähellä. Uffe seuraa suden jälkiä, näkee sen tavanneen naaraan. 

Susi jää vaivaamaan Uffea, tuo hänen mieleensä koko elämän, ja niin hän alkaa muistella lukien vanhoja metsästyspäiväkirjojaan. Elämä on ollut pitkä, työ metsähallituksessa oli kiinnostavaa, mutta nyt eläkkeellä metsien tila huolestuttaa. Oliko sittenkään tarpeen avohakata, ojittaa, myrkyttää vesakot? Miten metsien käy ilmaston lämmetessä, metsäpalojen raivotessa. 

Sydän ei tämmöistä kestä, eikä se kestä nuorempien pilkkaa, joten Uffe luopuu puheenjohtajuudestaan. Se ei auta, vastuut eivät katoa, ja kun kylässä tapahtuu, karhu käy lampolassa, Uffe soitetaan paikalle. 

Uffen ja Ingan tarina on kaunis. Ingan viisaus ja rauhallisuus pelastavat heidät ja erityisti Uffen monesti. Rakkauden kuvauksena kirja on onnistunut, jopa liikuttavan tarkkanäköinen. 

Loppupuolella kirjan tapahtumat tiivistyvät, rauhallinen kerronta Uffen ja Ingan avioliitosta (siitä kirjassa on paljolti kyse kaiken metsästämisen taustalla) taipuu dekkariksi, trilleriksi. 

Erinomainen kirja, joka saa minut varaamaan muitakin Ekmanin kirjoja kirjastosta.