Tyrmistyttävä muutto / Tapani Tukiainen

Suosikkipastorini Tapani Tukiainen on kirjoittanut pyhiinvaellusmatkoistaan, työelämästään sairaalapastorina. Olen kovin nauttinut hänen teoksistaan, koska hänen tapansa nähdä maailma paljastaa jotain mitä en ole aiemmin näkenyt. Tukiaisen uskonnollisuus, kilvoittelu, saa hänet näkemään elämän uudesta kulmasta. 

Siksi tartuin innokkaasti Tukiaisen kirjaan Tyrmistyttävä muutto. Sen aiheena on otsikon mukaisesti muutto omakotitalosta ja Lahdesta kerrostaloon Helsingin Oulunkylään. Muuton hetkellä Tukiainen on 75-vuotias ja omakotitalossa on kymmenien vuosien elämä tavaroineen. Tukiaisen (ja hänen erittäin viisaan ja ymmärtäväisen vaimonsa) tuskailu tavarapaljouden kanssa sai minut miettimään omia varastojani. Joskus minunkin on muutettava, portaat liian jyrkät, olisiko siis jo nyt viisasta tehdä jotain röykkiöilleni?

Muuton jälkeen elämä on hetken innostavaa, uusia kävelymaastoja Helsingissä, teatteriesityksiä, kirjoittamista. Vaan sitten jo myydystä omakotitalosta paljastuu kosteusvaurioita, mistä seuraa unettomia öitä. Samaan aikaan iskee pandemia, mikä on iäkkäälle sosiaaliselle Tukiaiselle hankala paikka: kavereita ei voi tavata! 

Näiden ongelmien kanssa painiessa elämä jatkuu, ja vaikka pandemia ei katoakaan, Lahden omakotitaloon liittyvät uutiset eivät ehkäpä olekaan aina huonoja. Tilanne on kuitenkin niin hankala, että ehtoollinen alkaa kiinnostella vaikka Tukiaine ei koskaan ole siitä perustanut, mikä on papilta melkoinen tunnustus. 

Tukiaisen kirja kannattaa lukea, jos sen jostain saa käsiinsä. Vanhuus ei näet tule yksi, se tuo mukanaan viisautta ja ymmärrystä, josta jokainen voi ottaa oppia. Tai minä ainakin.