Sairaalapappi - asiaa ja anekdootteja / Tapani Tukiainen

 Sairaalapappi - asiaa ja anekdootteja / Tapani Tukiainen 



Suomalaisen mielenterveyshoidon historia on kiehtova. Ennen toista maailmansotaa mielisairaat pyrittiin hoitamaan suurissa laitoksissa vaikka hoitomenetelmiä ei juuri ollut. Vähitellen lääkkeet ja sähköhoidot ja lobotomia valtasivat alaa, laitokset pysyivät suurina. 1980-luvun jälkeen lääkehoidon parantuessa hoito on muuttunut enemmän avohoidoksi, ja sairaalat ovat nykyisin tyhjillään. 


Tapani Tukiainen teki työurastaan suuren osan sairaalapappia. Hän huomasi aikaisin, ettei seurakuntapapin työ epämääräisine työaikoineen ja pitkine puheineen sovi hänelle, ja siksi hän pyrki sairaalapapiksi, auttamaan sairaita ihmisiä hädän hetkellä. Uskontohan on tapa käsitellä kuolemaa, elämän rajallisuutta ja merkitystä, asioita,  jotka ovat sairaaloissa lähellä. 


Tukiainen kertoo elämästään, työstään ja työkavereistaan lyhyin, anekdoottimaisten kertomusten kautta. Sairaalan arki on täynnä työtä, mutta arjen sivussa Tukiainen ehtii kollegoidensa kanssa saunoa, retkeillä, käydä kursseilla, tupakoida. Sairaalan työyhteisö vaikuttaa miellyttävältä ja reilulta: vaikka pomo on joskus tiukka, epäoikeudenmukainen hän ei ole koskaan. 


Tukiaisen kirja anekdootteineen, kertomuksineen Valkealan B-mielisairaalan arjesta, pappien elämästä, maamme muutoksesta 1960-luvulta nykypäivään on kiehtovaa lukemista. Kirjan lukemisen tukena kannattaa lukea vaikkapa Ilkka Taipaleen muistelmia Mielisairaalassa, joka kertoo saman tarinan lääkärin näkökulmasta.

Tukiainen on jo iäkäs, mutta toivon hänen vielä jatkavan muisteluitaan, koska arjen historiaa kirjoitetaan aivan liian vähän, ja harvoin yhtä eloisasti kuin Tukiainen osaa. 


Kannattaa lukea myös Tukiaisen aiempi teos Meren Aaltoilua


Kommentit

Tämän blogin suosituimmat tekstit

Velkavaalit - missä arvot?

TOP-5 lyhyttä pyöräretkeä Roihuvuoresta ja Itä-Helsingistä

Kaikki Helsingin kadut, aukiot etc