Meren aaltoilua - vanha vaeltaja muistelee / Tapani Tukiainen

Parhaat matkakirjat kertovat kaikesta muusta kuin itse matkasta, koska pidempi matka ei ole itsessään kiinnostava toistuvine rutiineineen. Tapani Tukiainen, eläköitynyt pappi, monta vaellusta kulkenut, kävelee rakkaasta vaimostaan erossa Portosta ja Santiago de Compostelaan. Ikävä vaivaa, mutta onneksi matkaseura on tuttua ja viisasta. 

Matkaseuran Tukiaisella on pyhä Birgitta, jonka kanssa Tukiainen on jo aiemmin pyyhiinvaeltanut Jerusalemiin, Norjassa ja ties missä. Mukana kulkee myös Igantius de Loyola ja hänen keskiajalla kirjoittamansa sielullisen kilvoittelun opus Harjoituksia. 

Tukiainen ei siis ole yksin vaikka hän yksin käveleekin, välillä toki muita pyhiinvaeltajia tavaten ja heidän loittonevia selkiään katselee. Jalka ei nouse kuin nuorukaisella, mutta eipä nuorukaisella ajatus kulke kuin Tukiaisella. 

Kirja on keskeinen aihe on henkinen kilvoittelu, oman jo pitkän elämän peilaaminen keskiaikaisiin henkisiin harjoituksiin. Pyhiinvaeltajamme ja hänen matkakumppaninsa Birgitta keskustelevat, jopa kinastelevat, joutuvat toisistaan eroon, ikävöivät toisiaan. Tätä on kiehtovaa seurata nuorempana matkaajana ja ateistina, hyvin opettavaista ja syvällistä pohdintaa, joskin humoristista ja pitkän iän tuoman ymmärryksen ja laupeuden läpi suodattuneena. 

Kirja siis kertoo matkasta, mutta matkasta emme onneksi paljon mitään saa tietää. Pyöräilin näet Tukiaisen kävelemän reitin viime kesänä. Reitin varrella - Tukiaisen ihailemasta ja ikävöimästä merestä huolimatta - ei ole paljon nähtävää, ainoastaan teollisuutta, varastoalueita, synkkiä kaupunkeja. 

Tukiaisen kirja kannattaa hankkia, ostaa tai lainata, jos vanhan viisaan miehen nöyrä ajattelu kiinnostaa. Lukija saa myös rautaisannoksen teologian historiaa, mikä on vain hyväksi.