Mane

Vihdoinkin lumi on sulanut kaduilta. Vaihdoin eilen kesärenkaat työmatkapyörääni. Työmatkani lyheni 10 minuuttia. Viime viikolla nastarenkain matkaan kului yli tuntia, tänään kesärenkain pyöräilin Otaniemeen 50 minuutissa. 18,5 kilometrin matkan voisi toki nopeamminkin ajaa, jos olisi hieman parempi kunto ja nopeampi polkupyörä, mutta eipä Otaniemeen bussilla ja metrolla nopeammin pääse. Taksillakin menee 35 minuuttia. Pyöräily on siis nopeata. Joskus pyöräily on kyllä aika ikävää. Sunnuntaina olin polkemassa kohti Södekullaan, kun takarengas yhtäkkiä tyhjeni Landbon tienhaarassa. Koska oli aika kylmä ja koska nastarenkaiden vaihtamisesta minulla on vain ja ainoastaan ikäviä kokemuksia, tuumasin pääseväni helpommalla, jos talutan fillarin Mellunmäen metroasemalle. Kävelymatkaa kertyi 9 km, aikaa kului 90 minuuttia. Kuntoilua sekin. Rengasta vaihtaessa huomasin, että nastat olivat tulleet ulkorenkaan läpi ja puhkaiseet renkaan. Sirkun takarenkaassa moista ei ollut tapahtunut. Erää...

Lueskelin Alfred Jarryn elämäkertaa. Opin, että Jarry oli intohimoinen pyöräilijä. 60 km matka maaseudulta Pariisiin kahville ja takaisin ei ollut Jarrylle mikään ongelma vaan erinomainen tapa ajatella. Polkupyörä oli hänelle kirjoituskone. Ilmeisesti ajatus kulki pyöräillessä. Pyörä kulki vain polttoainetta saatuaan. Polttoaineeksi sopi erinomaisesti ja erityisesti absintti. Minulle ei pyöräillessä polttoaine maistu, mutta pyöräilyn jälkeen maistuu erityisen hyvin. Pyöräily on hyvä tapa nauttia enemmän oluesta, jos se nyt on edes mahdollista. Olisipa kiva lähteä pyöräilemään Tonavan seurailevia pyöräteitä Saksaan ja Itävaltaan. Siellä on kaunista, hyvää olutta ja vähän ylämäkiä. Vaikkei ylämäissäkään mitään vikaa ole. Mutta koska ei ole loma eikä työtä, niin ei ole aikaa eikä rahaa lähteä mihinkään. Lähden siis Sipooseen.