Mane

Kilometrikisan 6002 kilometriä pyöräilyä on kertynyt 186 retken aikana. Keskimääräinen retkimatka on ollut 32 kilometriä. Se on aika vähän; työmatka yhteen suuntaan Haltialan ja Pitkäkosken kautta. Päiviä on 135. Pyöräretkiä on ollut 1,4 päivässä eli 3 retkeä kahdessa päivässä. Paljon enemmänkin olisin voinut pyöräillä. Yllättävän vähällä tämäkin isolta tuntuva määrä kilometrejä on kertynyt. Pidemmät pyöräretket ovat olleet seuraavat. Muutaman kerran Porvooseen (noin 100km) Kahdesti Porvoon kautta Pornaisiin ja Sipoon kautta takaisin. (120-140km) (ks kuva alla) Kerran Isnäsiin ja takaisin (130km) Porvoon kautta Vanhakylään, Isnäsiin ja takaisin (162 km) Hauholta Helsinkiin (140km) Raplasta Haapsaluun (108) Hiidenmaalta Tostamaahaan (107km) Salacgrivasta Siguldaan (108km) Helsingistä Järvenpäähän ja takaisin pidempää reittiä (104km) Helsinki - Järvenpää - Jokela - Hyvinkää - Mäntsälä (140km) Helsinki - Nummela - Klaukkala - Helsinki (130km) Näistä retkistä myöhemmi...

Vuoden 2009 alussa perustin blogin, johon aioin kirjoittaa kertomuksia vuoden aikana pyöräilemästäni 6001 kilometristä. En kirjoittanut enkä pyöräillyt. Tänä vuonna jätin uhoamisen hieman vähemmälle, mutta olen polkenut paljon enemmän. Kilometrikisassa minulla on nyt mittarissa 6002 kilometriä. Se on noin 45 kilometriä päivässä, mikä ei kuulosta paljolta, mutta on tuntunut paljolta. 6002 km vapusta syyskuun 12. päivään Matka on ollut pitkä. Miten pitkä se oikeastaan on? Katsotaanpas kartasta. Helsingistä Irkutskiin on 6100 kilomertiä. Olen siis polkenut Uuttamaata ympäriinsä saman verran (tai en ihan, koska pyöräilimme Baltiassa kesällä 700 km). Euroopan sisällä 6002 kilometria riittäisi vaikkapa Roomaan ja takaisin. Saisi vielä ajaa mutkiakin. Matka on ollut pitkä vaikka mihinkään en ole päässyt. Matka jatkuu yhä. Vuoden tavoitteena on 10000km. Siihen päästäkseni minun on poljettava vielä 20 km päivässä loppuvuoden ajan. Sen ei pitäisi  olla kovin vaikeata. Istanbuli...

Eräässä keskustelussa joku kysyi minulta millainen minulle sopiva työpaikka olisi. En osannut heti vastata. Kirjoitin ajatuksiani selväntääkseni seuraavan listan miettittyäni asiaa 45 pyöräilykilometrin verran. Vapaa meininki, mutta silti jotenkin yhtenäinen (ja eettisesti hyväksyttävä) visio Rajat duunille ja niiden sisällä vapaus tehdä miten parhaaksi näkee Avoin toimintakulttuuri, tietoa mitä firmassa tapahtuu ja mahdollisuus osallistua firman kehittämiseen Mahdollisimma vapaat työajat, ei pakkoa tulla duuniin jos ei ole duunia. Vastaavasti voin venyä tarpeen vaatiessa, joskin on huomattava, että ihmisen työkyky ei kestä paljon yli 8 tunnin päiviä pitkään.  Mahdollisuus käyttää kaikkea osaamista (sekä ns. tekninen että muu), koko koulutusta ei vain osia siitä. Oppia uutta, pysyä mukana uusimpien teknologioiden kehityksessä. Saa käyttää Macia tai mitä nyt kukin haluaa. Ei tarvitse matkustaa päivässä sinne tänne tonne, muuten matkustaminen sinänsä OK.  Mahdolli...

Satunnaisia tilastoja. Pidän tilastoista. Pidän tilastoja, jotta muistaisin ja jotta jonkin verran tietäisin, mihin aika ja raha menevät. Kaikki kun menee. Aika ainakin. Pyöräily on rakkain harrastukseni. Olen pyöräilly tänä vuonna (4.9. mennessä) 7545 kilometriä. Aikaa siihen on kulunut 412 tuntia (eli  tunti ja 40 minuuttia päivässä). Keskinopeus talviajoineen, retkineen ja muine hitaine ajoineen on 18,3 km/h. Pyöräilyn lisäksi kävelen. Eihän ihminen voi olla kävelemättä. Moves-sovellus seuraa kävelyä ja pyöräilyä ja niihin kuluvaa aikaa automaattisesti. Movesin mukaan olen liikkunut seuraavasti. Olen mittausten mukaan ilmeisesti liikkunut 18,3 tuntia viikossa. Tavoitetta minulla ei ole. Olen tyytyväinen nykyiseen liikkumiseeni. Liikkumisen lisäksi pidän kirjaa ravintolapalveluihin käyttämästäni rahasta. Rahaa on mennyt eri aterioihin yhteensä noin 3000 euroa, josta pääosa eli 2000 euroa (eli 250 euroa kuukaudessa) lounaisiin.  Ystävien kanssa vietet...

Tänään olin ahkeara. Ehdin tehdä töitä ja puhua työstä ja kuunnella esityksiä tulevaisuuden työelämästä. Roihuvuoren pyöräilevä työmatkabussi lähti matkaa kylätalo Tuhkimosta puoli kahdeksalta. Bussi oli kokenut mainostuksen puutteessa ankaran matkustajakadon. Vain minä ja Sirkku matkustimme bussilla. Sirkku yliopistolle töihin, minä Kaivopuiston ja Lauttasaaren kauttaa työpaikalleni Otaniemeen. Matkaa minulle kertyi 24 kilometriä. Töissä tein töitä. Mitäs muuta? Juoruilin ja juttelin. Koska töitä oli vain vähän, lähdin pyöräilemään kohti Musiikkataloa, jossa odotti mainio salaattilounas. Lautaset vain olivat kovin pieniä. Onneksi oli buffet. CIMO:n ja Demoksen seminaarista kirjoitin erikseen. Seminaarin jälkeen pyöräilin kotiin katsomaan pyöräilyä televisiosta. Fabian Cancellara voitti ylivoimaisesti Vueltan ainoa aika-ajon. Uskomaton ajaja. Keskustelin Facebookissa, luin Paul Verhovenin Jeesus-kirjaa, kirjoittelin blogeja. Päivän kuntoilut: 46 km ja 2h24 min.

Demos Helsinki CIMO :lle laatiman Piilotetut osaaminen -raportin mukaan uteliaisuus on keskeinen voimavara (tms!), jota yritysten kannattaisi etsiä markkinoilta. Pitäisi palkata uteliaita, kansainvälisesti kokeneita ihmisiä. Kuitenkin yrityksistä monet eivät osaa arvostaa kv-osaamista ja uteliaisuutta rekrytoinnissaan vaikka toisaalta arvostavat samankaltaisia ominaisuuksia. Raportti esiteltiin keskiviikkona 4. syyskuuta Musiikkitalossa. Tilaisuudessa puhuivat Mikko Nupponen (CIMO toimialajohtaja), Pilvi Torsti (valtiosihteeri, opetus- ja kulttuuriministeriö),  Risto E.J. Penttilä (Keskuskauppakamarin toimitusjohtaja), Juha Leppäne,n (Demoksen tutkija),  Tomi Pienimäki,  (toimitusjohtaja, Jolla) ja  Susanne Skippari ( Head of Talent Management, KONE). Asiasta kiinnostuneiden kannattaa lukea raportin sivut 6-11 ja 86-98. Puheenvuoroissa ei tullut kovin paljon uutta esiin. Jollan Pienimäki korosti, että jos haluaa maailman parhaat osaajat, pitää olla valmis suo...